Olkaa hyvä!
19/19
"Taas alkaa kanssasi saan rakkauden"
Perunoita oli jo 3 puulaatikollista. Pekka nousi traktoriin ja alkoi nostaa seuraavasta vaosta lisää. Perunakauha heitti perunoita ylös. Ajettuaan vaon päähän Pekka laskeutui traktorista, keräsi perunoita sankkoon ja tyhjensi sen sitten puulaatikkoon. Perunoita tulisi yllinkyllin. Samalla Reija kaarsi autollaan pihalle. Hän laittoi kumisaappaat jalkaansa ja otti yhden sankon ja alkoi sanaakaan sanomatta myös noukkimaan pottuja maasta. Pekka seisoi ja katseli Reijaa.
Joskus aikanaan he olivat tällä samalla pottumaalla yhdessä Pekan vanhempien kanssa nostaneet perunoita. Pekan ei silloin tarvinnut nousta traktorin penkiltä ylös. Ei ehtinyt kun perunat oli jo kerätty pois. Ja aina heillä oli ollut hauskaa. Ne olivat olleet huolettomia aikoja.
-Tervehditään sentään ensin. Kiva kun tulit. Ja juuri sopivasti. Yhdessä tämäkin homma on mukavanpaa.
Reija nosti katseensa ylös perunamaasta. Hän hymyili vaivautuneena.
-Jos olisin tiennyt sun nostavan perunaa , niin olisin tullut jo aikaisemmin. Mulla oli vaan sulle asiaa. Kaisankin pitäisi tulla hetken päästä. Mä tahdoin tulla ensiksi.
Reija kumartui uudestaan noukkimaan pottuja maasta. Sankon täytyttyä hänkin tyhjensi sen puulaatikkoon.
-Kaisa järkyttyi aikalailla viimeksi. Hänellä särkyi aika moni illuusio kerralla. Hän piti sua jo jonain ihmemiehenä. Kiltteyden perikuvana. Hän kerran sanoi mulle, että hän toivoisi sun olevan oikea isänsä. No viimeksi hän laski ikäänsä ja meidän viimeistä kohtaamistamme silloin 30 vuotta sitten. Hän muuten täytti vuosia tuossa toukokuussa. Tarkemmin sanottuna 29 vuotta.
Reija suoristi selkänsä ja katsoi Pekkaa. Pekka seisoi hetken paikallaan ja käveli sitten traktorin luo ja istui sen askelmalle. Hän ei tiennyt mitä sanoa. Reija käveli Pekan luo.
-Mun vuoro sitten pyytää anteeksi. En ilmoittanut sulle koko asiasta mitään. Mä vaan muutin pois täältä synnyttämään Kaisan muualla. Toisessa kaupungissa. Eihän täällä kukaan muu kuin Isä-Mikael tiennyt että sä olet Kaisan isä. En kertonut kenellekkään. Mun omat vanhemmatkaan ei tiennyt sitä. Kaikki ne sun lähettämät kirjeet mä poltin lukematta. Kuinka mä inhosinkaan sua silloin. Mä olin sulle katkera. Mä halusin kostaa sulle. Ja sitten vain aika kului ja mä tapasin sen Kaapon. Hän ei voinut saada lapsia ja hän antoi mulle lohdutuksen, Kaisalle kodin ja isän korvikkeen. Annatko sä mulle tämän anteeksi. Olishan mun kuitenkin pitänyt kertoa sulle.
Reija istuutui perunalaatikon reunalle. Pekka yritti koota ajatuksiaan.
-Tämäpä yllätys. Tai oikeastaan järkytys .-- No syyhän oli kokonaan kuitenkin mun. - Ja viinan. Ei sun tartte pyytää anteeksi.
He istuvat vaiti hetken ajatuksissaan. Sitten Pekka nosti katseensa ja yritti hymyillä. Kaisan auto kääntyi päätieltä pihalle päin.
- Meistä sitten on nyt tulossa mummo ja vaari. Minustakin vaari vaikken isä ehtinytkään olemaan. - Meneepähän kehto ainakin oikeaan perheeseen.
Loppu
Kommentit