sunnuntai, 20. tammikuu 2008

60 päivää eli erään lyhyen seurustelun tarina

  

                                         60 päivää

                         eli erään lyhyen seurustelun tarina.



      osa 6/6: Auto vai Saija



Korjasin autoani muutaman päivän. Yritin soittaa Saijalle. Hän ei ollut kuulemma kotona. Musta alkoi tuntua että hän vältteli minua. Poljin kaupunkiin pyörälläni ja menin hakemaan Saijaa kotoaan. Siellähän hän oli. Hänen äitinsä päästi mut sisään ja hymyili mulle ymmärtäväisesti. Menin Saijan huoneeseen. Hän ryntäsi mun kaulaani ja suuteli minua välittämättä äidistään joka seisoi ovella ja katseli meitä. Saijan äiti sulki oven ja jätti meidät kahdestaan. Saija itki olkaani vasten.

-Emmie uskaltannut tulla puhelimeen. Miusta tuntui että sie oot vihainen miulle kun mie rikoin sen siun autos. Se siun auto ei tykkää miusta. Se haluaa omia siut kokonaan.

-Höpsis. Sinnuu mie rakastan. Jos se auto ei meinaa hyväksyä sinnuu niin myyvään koko roska.

Saijaa rupesi naurattamaan.

-Myöhän puhutaan autosta kuin ajattelevasta oliosta. Ollaan myö hölmöjä. Lähetään kaupungille.

Minä kävin vielä hyvästelemässä Saijan äidin joka oli selvästi helpottunut. Saija oli ollut ilmeisesti hiukan hankala muutaman päivän.

Kävelimme kaupungilla käsikädessä ja puhelimme kaikenlaista. Menimme lopuksi taas Meijerin baariin. Paavo istui siellä yksinään.

-Näkeehän teitäkin vielä. Sun autos on kuulema taas hajalla.

Saija katsoi Paavoon vihaisena.

-Turpa kii tai se turpoo kii. Ei sanakaan enempää tästä asiasta. Missäs Taina on? Ettekös enää oo yhessä?

Paavo naurahti ja ei sanonut enempää autosta.

-Eihän myö ennää olla. Meillä kun oli erillaiset intressit ja harrastukset. Ihan kivaa oli niin pitkään kun oli. Kyl myö vielä ystävii ollaan.

Istuimme kolmisin ja joimme limpat. Sitten saattelin Saijan kotiinsa. Sovittiin, että Saija tulee seuraavana päivänä mun luokse linjurilla. Korjattaisiin yhdessä autoa. Mulla oli jo pakoputki valmiina.

Seuraavana päivänä Saija tuli ja minä laitoin pakoputken paikoilleen. Saijakin ryömi viereen auton alle ja auttoi minkä voi. Muutama suukkokin siellä vaihdettiin ja naureskeltiin putoaisiko auto vihasta päällemme.

Auto oli sitten kunnossa ja läksimme koeajolle. Saija oli neljättä kertaa autossani. Ajoimme kohti Kolia kun takarengas pamahti rikki. Minä menetin auton hallinan ja suistuimme ojaan ja törmäsimme ainoaan puuhun koko sillä suoralla. Tuntui kuin auto olisi tähdännyt siihen. Yritin vääntää ratista minkä voin, muttei mikään auttanut. Onneksi vauhti oli jo hiljainen törmätessämme. Pelti rutisi ja narskui. Tuulilasi meni keskeltä halki ja tuli aivan hiljaista. Nousimme kalpeina autosta. Kummalekkaan meistä ei käynyt kuinkaan, mutta auto. Nokka oli painunut kasaan. Katselin sitä hetken. Saija oli aivan kalpea.

-Mie arvasin. Mie arvasin. Tuo auto ei tykkää miusta. Se vihaa minnuu. Se ei halua että myö seurusteltaisiin. Nyt tää on loppu. Meidän on erottava.

-Älä höpsi. Mie myyn tuon romun ja se ei enää meitä häiritse. Mie haluun sut enkä tuota autoa.

Olimme hetken ihan hiljaa. Sitten aloin haistaa palaneen käryä ja auton konepellin alta alkoi nousta savua. Astuimme hiukan kauemmaksi ja savu yltyi ja kohta esiin tuli lieskat ja auto paloi iloisesti. Minä havahduin aatoksistani.

-Mennään kauemmaksi jos se vaikka räjähtää. Tankki on täynnä bensaa.

Katselimme kauenpaa auton paloa. Asumuksia ei ollut lähimain ja emme siis voineet kutsua edes palokuntaa. Enkä tiedä edes halusinko. Auton palaessa minä tein päätökseni ja polvistuin Saijan eteen.

- Saija rakas. Myö ollaan nyt tunnettu toisemme 2 kuukautta elikkä 60 päivää. Mie valmistun ensvuonna rakennusmestariksi. Voitaisko me sitten vuodenpäästä juhannuksena viettää häitä? Autokaan ei ole enää esteenä. Ei sekään enää voi estää meitä. Saija ei vastannut.

Poliisiauto tuli ja kolari selviteltiin siinä. Puhalluttivat minut ja totesivat selväksi. Poliiseilta saimme kyydin kotiin. Autossa istuessa Saija viimein vastasi.

-Ei Mara. Ei. Kohtalo ei halua meitä yhteen.

Ja muuta hän ei sanonut koko matkan aikana. Istui vain hiljaa.


Muutaman viikon kuluttua tapasin Tainan ja Paavon Meijerinbaarissa. He olivat taas yhdessä.

-Olette taas sitten yhdessä?

Paavo kaappasi Tainaa lähemmäksi itseään.

-Joo. Jotenkin jäi tyhjä olo ilman toista.

Tunsin oloni kolmanneksi pyöräksi.

-Onkos Saijasta kuulunut mitään? Kuinka hän voi?

Taina katseli mua ja vastasikin lopulta.

-Saija lähti Norjaan. Kalatehtaalle töihin. Lopetti lukionkin. Ei kuulemma kestänyt enää täällä. Halusi etäisyyttä... Sinuun.



Musana Miljoonasade



lauantai, 19. tammikuu 2008

60 päivää eli erään lyhyen seurustelun tarina

                                               

                              60 päivää

                                eli erään lyhyen seurustelun tarina.



osa 5/6: Ensimmäinen yö yhdessä




Auton korjaaminen kesti taas muutaman päivän. Minä fillaroin päivittäin tapaamaan Saijaa. Ilmat olivat sen kesän huonoimat. Iltoja vietimme Meijerinbaarissa. Yhtenä iltana istuimme Wienittäressä, kaupungin ainoassa diskossa. Siellä emme viihtyneet. Joka ilta saattelin Saijan kotiinsa varsin myöhään ja poljin pyörälläni kotiin Onttolaan kesäyön hämärässä. Eräänä iltana hyvän yön suukkoa saadessani Saijan äiti yllätti meidät ja tuli iltavuorostaan kotiin. Olimme noloja mutta äiti vain nauroi ja totesi kyllä arvanneensa Saijalla olevan joku poika kaveri. Pyysi sisään mutta kerroin, että mun pitää vielä polkea kotiin ja hyvästelin heidät. Saija suikkasi vielä äitinsa nähden kevyen suukon ja iski silmää mulle. Olin onneni kukkuloilla.

Viikonlopuksi sain autoni kuntoon ja suuntasimme taas Aittolahdelle. Saija oli siis autossani kolmatta kertaa. Vesi oli lämmintä ja saunan lämmetessä me menimme uimaan ja rakastelimme siinä rannassa. Toivoimme ettei muita mökkiläisiä olisi. Lampi oli kuitenkin aika pieni ja mökit lähekkäin. Loppujen lopuksi emme välittäneet siitä olisiko muita. Olimme liian kiihkoissamme ja halusimme toisiamme kiihkeästi. Ja toihan "vaaran" tunne pienen lisämomentin tuohon hetkeen.

Saunoimme kunnolla ja "tutustuimme" toisiimme takan ääressä lisää. Rakastimme toisiamme ja muusta emme enää välittäneet. Olimme mökillä yön yli ja nukuimme koko yön sylikkäin.

Aamupalalla joimme kahvia ja söimme Saijan keittämää puuroa.

-Kuule Mara. Opetat sie minnuu ajamaan autoa? Mie en oo koskaan ajanut autolla ja mä tahtoisin kokeilla.

-Tottakai. Tässä lähellä on yksi hiekkakuoppa. Voitas käydä siellä. Näin sunnuntaisin siellä ei ole muita.

Saija hyppäsi kaulaani suuteli minua. Olimme syöneet aamupalankin alasti ja tunsin tuon lämpimän tytön vartalon lämmön ja se sai taas haluni heräämään ja Saija huomasi sen.

-Ai sie tahot palkinnon etukäteen. Mennäänkös vielä loikoilemaan sängylle?

Ja me menimme. Kyllä elämä on ihanaa totesin mielessäni.

Iltapäivällä ajoimme autollani sitten hiekkakuopalle ja Saija istui kuskin paikalle. Minä neuvoin hänelle vaihteita ja kytkimen käyttöä sun muuta ajamiseen liittyvää. Lopuksi pienen nykimisen jälkeen Saija sai auton liikkeelle riemun kiljahduksin. Meillä oli hauskaa ja äkkiähän Saija oppi ajamisen niksejä ja vauhti kiihtyi. Varoittelin jo häntä ja hän hiljensikin vauhtia mutta sitten hän poikkesi ajoreitiltä ja auto pysähtyi pehmeään hiekkaan. Hän käynnisti auton uudelleen ja painoi liikaa kaasua ja Taunus upposi pohjiaan myöten. Minä yritin vielä mutta eihän se siitä noussut. Kaivoin hiekkaa pyörien edestä ja yritin uudestaan Saija oli onnettoman näköinen. Minä lohduttelin häntä ja samalla mietin kuinka me saadaan auto ylös. Onneksi sitten ilmaantui tuttu poikasakki omalla autollaan revittelemään samalle kuopalle ja he vetivät Taunukseni köyden kanssa ylös. Tutkiessani auton pohjaa totesin pakoputken olevan kokonaan poikki. Manasin mielessäni ja Saija huomasi sen ja purskahti itkuun.

-Tää oli kolmas kerta kun mä olin sun autossasi ja joka kerta se on mennyt rikki. Mut on kirottu. Autosi ei halua mua kyytiinsä. Tai joku henkiolento ei halua meidän seurustelevan.

Otin Saijan syliini ja lohduttelin ja keinuttelin tyynnyttääkseni hänet. Ajoimme Joensuuhun hirveää meteliä pitävällä Taunuksellani apein mieli. Autoni kaipasi taas korjausta.

perjantai, 18. tammikuu 2008

60 päivää eli erään lyhyen seurustelun tarina

                   60 päivää

                  eli erään lyhyen seurustelun tarina.



Osa 4/6: Mökillä





Tuli juhannus ja autoni oli edelleen korjaamolla. Saijan kanssa olimme tavanneet lähes joka ilta. Olimme kävelleet ympäri kaupunkia. Istuskelleet Vapaudenpuistossa Antinahven-patsaan vieressä ja "harjoitelleet" suutelemista. Olimme umpirakastuneet.

Juhannuksena menimme Linnunlahden lerintäalueelle katselemaan juhannuskokkoa. Joimme viiniä ja suutelimme aina vain kiihkeämmin. Kokon sammuessa kävelimme poispäin kaupungista. Saija liimatui aina vain tiukemmin kylkeeni. Tunsin hänen pienet rintansa kylkeäni vasten. Nautin joka hetkestä. Jäimme istumaan Linnunniemen rantaan kiviselle niemennokalle. Suutelimme ja käteni hakeutui Saijan rinnalle t-paidan päällä. Ensiksi hän hätkähti ja vetäytyi hiukan kauemmaksi mutta otti mun käteni omaansa ja vei sen paidan alle. Tunsin tuon kiinteän pienen lämpimän rinnan kädessäni. Tunsin kuinka Saijan hengitys hiukan kiihtyi. Minä hyväilin tuota rintaa tunnustellen. Tiesin että olin ensimmäinen Saijan poikakaveri ja tahdoin pelkkää hyvää hänelle. Hän painoi päänsä minun olkapäätäni vasten ja näin olimme kauan. Käteni hänen rinnallaan tunnustellen jöpöttävää nänninpäätä. Lopuksi saatoin hänet kotiinsa. Koko matkan Saija oli kuin liimaantuntu kylkeeni. Sain vielä hyvänyön suukon.

Auto oli korjattavana muutaman viikon. Kävimme iltaisin kävelemässä. Kävelymme suuntautuivat aina tuonne Linnuniemelle, mutta emme enää menneet niemennokkaan avonaiselle paikalle vaan etsimme rauhallisenpia piilopaikkoja joissa hyväilymme muuttuivat aina vain rohkeammiksi.

Autokin tuli sitten taas kuntoon. Olin jo kaivannutkin sitä. Asuin kuitenkin itse Onttolassa ja sieltä oli matkaa kaupunkiin. Jouduin siis polkemaan yli 10km matkan aina fillarilla. Auton saatuani lähdimme taas kaupungin ulkopuolelle ajelulle. Tämä oli toinenkerta kun Saija istui autossani. Saijan vanhemmilla oli mökki Aittolammella ja suuntasimme matkamme sinne. Mökki oli pieni mutta siellä oli sauna ja me tottakai lämmitimme sen. Näin silloin Saijan ensimmäistä kertaa alasti. Hän oli uskomattoman kaunis. Saija oli tietenkin ensin pyyhe ympärillään saunassakin mutta otti sen sitten pois hiukan häpeillen. Minä olin alasti kokoajan. Kun hän otti pyyhkeen pois en voinut itselleni enää mitään ja näin Saijan katseessa uteliaisuutta ja pelkoa kun hän huomasi minun kiihottuneen tilanteesta.

Saunoimme ensin istuen löylyssä kuten pitääkin. Sitten menimme uimaan ja suutelimme vedessä seisten. Tunsin Saijan alastoman vartalon itseäni vasten ja hän tunsi minut. Heitimme kuitenkin asian leikiksi siinä uidessa. Menimme uudestaan löylyyn ja pyysin saada pestä hänen selkänsä. Ja sainhan minä pestä selän ja pesin muutakin. Ja hän halusi pestä minut. Hän pesi ensikisi kaiken muun ja lopuksi hän otti arasti minun miehuuteni käteensä ja pesi sen. Kuivasimme toisemme ja menimme alastomina mökkiin. Takassa vielä kyti tuli ja laitoin siihen lisää puita. Saija kantoi patjan sängystä takan eteen ja asetuimme siihen vierekkäin suutelemaan ja hyväilemään toisiamme. Ja lopuksi rakastelimme siinä. Se oli Saijan ensimmäinen kerta ja tein sen varovasti ja hellästi. Saija oli varannut mukaan kondomeja.

Lähdimme paluureissulle vielä samana yönä. Tuuli oli sillä aikaa yltynyt ja nyt jo myrskysi. Ajettuamme vain hetken metsätietä poispäin mökiltä, kun tuuli pudotti suuren oksan suoraan tielle eteemme. En ehtinyt pysähtyä vaan rysäytimme päin oksaa joka tunkeutui automme alle jääden kiinni niin ettemme meinanneet saada sitä pois. Onneksi olimme vielä mökin lähellä ja saimme sieltä sahan. Jouduin sahaamaan oksasta palasia irti. Osa jäi sinne peltien alle. Totesin, että voimme sentään ajaa kotiin. mutta auto joutuisi taas muutamaksi päiväksi korjattavaksi.


Jatkuu huomenna...


Musana Anna Netrebko


torstai, 17. tammikuu 2008

60 päivää eli erään lyhyen seurustelun tarina

                      60 päivää

                         eli erään lyhyen seurustelun tarina.



Osa 3/6: Kolilla




Seuraavana viikonloppuna minä, Saija, Paavo ja Taina ajeltiin taas ympäri toria. Kauppakatu, Siltakatu, Torikatu, Koskikatu. Välillä pyörähdettiin satamassa ja välillä pysähdyttiin torin reunaan parkkipaikalle. Välillä käytiin meijerinbaarissa limpalla. Lopuksi kylläännyttiin. Minä sitä ehdotin.

-Hei! Mennään käymään Kolilla. Siellä ei ole tullutkaan käytyä pitkään aikaan.

Muut innostivat heti. Tytöt eivät olleetkaan koskaan vielä käyneet siellä ja sinne sitten suunnattiin. Ajoin rauhallisesti kiirettä pitämättä. Saija istui aivan vieressäni kylkikyljessäni kiinni. Tunsin riemua Taunuksen kokopitkästä etupenkistä.

Parkeerasin autoni ylimmälle parkkipaikalle ja kävelimme Kolin laelle. Ihailimme porukalla maisemaa. Paavo ja Taina menivät istumaan hiukan kauemmaksi. He istuivat kyljikkäin kalliolle ja suukottelivat toisiaan kevyesti leikitellen. Huomasin Saijan katselevan heitä ja vein hänet hiukan kauemmaksi. Mekin istuimme vierekkäin ja laitoin käteni hänen kaulalleen. Saija epäröi hetken hakien sanoja.

-Taina oli ihan oikeassa. En mie oo ikinä suudellut ketään poikaa. Ei oo tullut ketään semmosta vastaan jonka kanssa olisin halunnut.

Hän käänsi punastuneet kasvonsa minuun päin arasti.

-Haluaisitko nyt suudella?

-En mie ossaa.

Minä otin häntä kiinni leuankärjestä ja käänsin hänen kasvonsa itseeni päin ja suutelin noita houkuttelevia punaisia huulia ihan kevyesti maistellen. Ja hän vastasi arastellen. Tunsin hänet lämpimät ja pehmeät huulensa huuliani vasten. Suudelma oli elämäni paras suudelma. Otimme uusiksi heti ja taas uusiksi. Joka suudelma kesti pidenpään. Sitten kokeilin varovasti kielelläni hänen huuliaan. Saija hätkähti,vetäytyi aavistuksen verran pois mutta jatkoi sitten ja tunsin huulieni välissä hänen kielensä.

-Vai on se Saijakin alkanut harjoitella miesten kanssa vehtaamista? Hyvinhän tuo näyttää sujuvan.

Taina ja Paavo olivat ilmestyneet meidän vierelle. Emme olleet huomanneet kun suutelimme silmät kiinni. Saija ehti vastaamaan.

-Mikäs se tän kauniimpi paikka on ensisuudelmalle kuin tää Kolin laki.

Saija hymyili lievästi punastuneena mutta selvästi hän oli onnellinen ja iloinen.

Kävelimme käsikädessä autolleni ja suuntasimme nokan kohti kaupunkia. Miehisyys iski sitten minuun ja ajoin kiertotietä. Tie oli kapea soratie. Kiihdytin auton vauhtia ja kohta kaahattiin jo selvästi ylinopeutta. Jouduin jo ottamaan kurvit koko tienleveydeltä. Tytöt kirkuivat muka kauhuissaan ja Paavo nauroi. Hurmaannuimme vauhdista. Onneksi tie loppui ennenkuin meni kokonaan vauhdintaju. Pääsimme suoralle asfalttitielle. Ajoin sitä hiljakseen kiirehtimättä. Kuulin takapenkiltä suutelemisen ääniä ja Saija kiilautui taas minun kylkeeni.

-Hirvi!!!

Saija vierelläni huusi ja silloin jo jysähti. Näin tuulilasin taipuvan sisään ja jarrutin paniikissa. Hetken oli aivan hiljaista.

-Ulos autosta! Sattuiko kehenkään?

Se huutaja oli Paavo. Auto oli keskellä tietä kun astuimme ulos. Paavo oli ottanut takaikkunalta talouspaperirullan mukaansa. Katselimme pikaisesti toistemme haavoja. Paavo jakeli paperia jolla pyyhimme verta pois.

-Pyyhihän sie iteltäskin.

Taina sanoi sen Paavolle. Hän oli saanut eniten haavoja kasvoihinsa ja hänen silmälasinsa muovikehykset olivat täynnä naarmuja. Hirvi makasi tiensivussa. Se oli vielä vasa. Otin takakontista moran ja kävimme Paavon kanssa aukaisemassa sen kurkun. Veri valui tienvarren kukille.

-Onneksi tää ei sattunut tuolla soratiellä. Oltaiskohan vielä hengissä? Meillä oli siellä aika kova vauhti.

Käännyin katsomaan autoa. Tuulilasin reuna retkotti pelkääjän paikan selustaa vasten. Kuinkahan Saijan olisi käynyt jos hän olisi istunut kuten siinä olisi pitänyt? Tuota mietin hetken ja menin oksentamaan sen ajatuksen pois tienvarteen.

Poliisit kävivät katsomassa ja auttoivat tuulilasin poistossa. Ajelimme hiljakseen kohti Joensuuta. Tuuli tuli avoimesta ikkunasta suoraan päin meitä. Onneksi oli lämmin kesäyö juuri ennen juhannusta.


Jatkuu huomenna...



Musana Anna Netrebko


keskiviikko, 16. tammikuu 2008

60 päivää eli erään lyhyen seurustelun tarina

        

60 päivää

eli erään lyhyen seurustelun tarina.



Osa 2/6: Rakastuminen




Fiiatin takapenkiltä auton toiselta puolen nousi tyttö jolla oli pitkä pikimusta tukka ponihännällä. Aluksi näin hänestä vain valkoisen t-paidan peittämän selän. Hän kääntyi kiertämään auton ympäri joilloin näin hänen kasvojensa profiilin. Sitä hallitsi komein ikinä näkemäni pitkä kyömynenä. Paksut huulet olivat jokapojan märkä toiveuni. Ja samalla kun hän käänsi katseensa minuun hänen käsivartensa nousivat vapauttamaan tuon tukan valtoimeksi mustaksi kuohuksi joka kehysti nuo tummat kasvot. Valtavan isot tummansuklaan väriset silmät kohdistuivat minuun ja tunsin putoavani syvälle jonnekin noiden mustien kuohujen keskelle. Valkoisen t-paidan alla kohoilivat kauniin kiinteät nuoret rinnat. Rintaliivejä hänellä ei ollut. Jalassaan hänellä oli piukkaakin piukemmat farkut. Ja hän oli hyvin hoikka. Hänen ulkonäossään ei ollut mitään suomalaista. Mieleeni tuli joku italialaisbrasilialainen rumbatanssija. Ja hänen keinuva kävelynsä tuki näitä aatoksia.

Hänen huulensa taipuivat ilkikuriseen hymyyn.

-Mitä sie poika toljotat? Et sie ennen oo nähnyt tyttöjä?

Kaukaa usvan seasta kuulin Paavon sanovan jotakin epämääräistä.

-Mara! Pistä suu kiinni kun naisia katsot.

Minä en tajunnut muuta kuin tuon tytön. Olin vaan hiljaa ja tuijotin. Suuni sain sentään kiinni. Tyttö tuli lähemmäksi.

-Miun nimi on Saija. Kukas se tämä suuaukinen poika on.

-Minä... Minä olen Markku. Markku Kuurne. Maraksi mua haukutaan... Jösses, että sulla on kauniit silmät. Noin kauniita en oo nähny koskaan. Suklaata. Suklaata mä rakastan. Ja sulla on suklaiset silmät. Mä voisin syödä ne.

Tytön silmiin syttyi lisää naurua. Auton pelkääjän paikalta nousi toinen tyttö. Hänellä oli oljenkeltaiset pitkät hiukan kiharat hiukset ja kirkkaan siniset silmät. Hän pudisteli päätään

-Enpä oo ennen nähny Saijan ihastuvan kehenkään poikaan koskaan ja nyt se sano jo tuossa ajon aikana, että tuo kuski on hänen ja käski meidän muiden pitää näppimme irti. Mie oon muuten Taina. Ja kukas tää toinen poika on?

Paavo katsoi tyttöä silmiin ja käveli hänen luokseen.

-Mie oon Paavo. Paavo Pietikäinen. Ja sie oot mukavan suulas tyttö. Siust mie piän.

Paavo nappasi tyttöä lanteilta ja suuteli sen edenpää aikailematta. Ja tyttö vastasi suudelmaan. Mara otti askeleen Saijaa kohti, mutta Saija nosti kätensä eteen.

-Älä sie kuule yritä tuota. Mie päätän ite millon mie annan... Meinaan suudelmaa. Ja muutakin. Miulta ei tommosia varasteta.

Taina hyrähti nauruun.

-Saija ei anna siun suuella kun se ei oo koskaan poikaa suuellu. Se ei ossaa. Sen täytyy harjotella siun kanssa jossain ihan kahestaan.

Saija mutisi jotain todella suulaasta mutta ei kieltänytkään asiaa. Mara ei ollut koko aikana kääntänyt katsettaan Saijasta.


Jatkuu huomenna


Musana Anna Netrebko