Olkaa hyvä!
12/19
"Ystävääni mistään kai löydä minä en"
Pekka nosti kuokan kanssa uuttaperunaa. Hän laittoi perunat muovikassiin. Kassin hän sitoi pyöränsä tarakalle. Pyörällään hän ajoi Reijan portille. Reija istui pihakeinussa jonkun raskaana olevan naisen kanssa. Pekka otti kassin ja käveli pihalle.
-Kuulin tuolla ettei kaupasta saa kunnollista uuttaperunaa. Uusipottu oli ainakin ennen sun suuria herkkujasi. Laitoin kassiin myös pikkuporkkanoita kun harvensin kasvustoa.
Nuoremman naisen huulille tuli hymy ja hän nousi ylös ja tarjosi kättään.
-Kyllähän äiti vieläkin uudesta potusta tykkää. Just tänään haukkui kaupan perunat vetisiksi. Mä olen Kaisa. Tuo Reija on mun äiti. Ja sinä olet vissiin Pekka. Ei tuo äiti susta ole suostunut mitään puhumaan, mutta Kake ja Rami mainitsi sut tuossa yksi päivä. Teillä oli ja on kuulemma joku bändi. Äitikin on joskus siinä vissiin laulanut.
Pekka tarttui käteen yllättyneenä ja hämmentyneenä. Samalla hän katsoi Reijaa ja huomasi ettei tämä tykännyt tilanteesta.
-Eipä kukaan tainnut mainita että Reijalla olisi tytär. Hauska tutustua. Kyllä äitisi lauloi meidän Bändissä. Ja hyvin lauloikin. Tulisi nytkin mukaan kun harjoitellaan. Olen vähän ajatellut jopa pientä hyväntekeväisyys konserttiakin. Tarvittaisiin naisääni mukaan. Mutta mä taidan häiritä teitä.
Pekka katsoi Reijaa. Reija ei hymyillyt. Kaisa hymyili sitäkin enemmän.
-Kiva kun saatiin nyt miehistä kahviseuraa. Voisit kertoa siitä teidän Bändin kulta-ajasta enemmänkin. Äiti ei suostu kertomaan tai edes puhumaan koko asiasta. Voisit kertoa mimmonen tuo äiti oli silloin nuorena. Oliko se villi ja kova menemään? Näin tyttärenä olisi kiva tietää. Jos mun lapsesta tulee vaikka sen kaltainen. Ja hyvin äiti laulaa vieläkin. Ollaan laulettu duettoja joskus.
Pekasta tuntui ettei Reija halunnut hänen jäävän. Reijalle oli tullut kiusaantunut ja ahdistunut ilme kasvoille.
Samanlainen kuin silloin joskus, kun hän oli ollut humalassa ja riehunut. Silloin Reija oli usein jättänyt Pekan ja mennyt kotiinsa. Seuraavina päivinä vielä vältellyt ja muutaman kerran jopa haukkunut hänet pahanpäiväisesti.
- Jos mä sitten joskus toiste juon ne kahvit. Saatte jutella rauhassa. Mun on nyt kyllä parasta lähteä. Niin ja onnittelut tulevasta perheen lisäyksestä. Vai tulee meidän Reijasta mummi. Onneksi olkoon.
Pekka käveli takaisin pyörälleen ja nousi satulaan. Reija tuli perässä. Hänellä oli selvästi helpottunut ilme.
-Kiitos perunoista ja... kiitos...
Loppusanat katosivat jonnekin. Pekka hymyili hiukan surullisesti ja heilautti kättään Kaisalle joka jäi perunasäkin kanssa portaille. Hän ajoi rauhallisita vauhtia kotiinsa. Kyyneleet tulivat vasta illalla sängyssä.
Kommentit