Vihreät niityt on 19 osainen jatkokertomus. Osat ilmestyvät 19 peräkkäisenä päivänä klo 18.00.  Tästä ensimmäiseen osaan.

   Olkaa hyvä!                                                 

  

                          2/19

                   "niin palaa mieleen taas onnen aika tuo"

Pekka katseli pihalle ikkunasta. Perunanvarret oli jo nousseet maan pinnalle. Onneksi hän oli varautunut tähän jo muutaman vuoden. Hän oli laittanut vanhan traktorin kuntoon jo muutama vuosi aikaisemmin ja kyntänyt ja muokannut maata. Nyt siellä oli perunat, porkkanat ja muut vihannekset istutettu. Kasvihuoneenkin hän oli viimekesänä tehnyt valmiiksi. Ihan kuin olisi arvannut tulevan. Ja kai hän oli enemminkin tiennyt sen, että ero tulee. Hän oli siitä oikeastaan tyytyväinen. Ei hän ollut koskaan kaupungissa viihtynyt. Hän oli luonteeltaan maalaispoika. Luonto ihminen. Tämä oli hänelle oikeaa seutua.

Hän käveli pihalleen ja katsoi taloaan. Se kaipasi maalia. Katon hän oli sentään kunnostanut jo viime kesänä. Samalla yläpohjan eristystä oli parannettu. Ikkunat oli vielä muuten hyvässä kunnossa, mutta maalia nekin kaipasi. Pekka käveli vanhaan navettaan. Sekin olisi tarkoitus kunnostaa, muttei enää lehmille. Sinne hän tekisi työhuoneensa. Useita sellaisia. Omansa puutöille ja omansa suunnittelulle. Sinne mahtuisi paljon. Siellä oli tilaa. Jopa musiikki huonetta hän suunnitteli. Vanha sähkökitarakin oli tallella. Ja se vielä toimikin. Vahvistimet ja kaikki. Hän soittaisi vielä niinkuin ennenvanhaan.

Heillä oli ollut joskus kavereiden kanssa Bändi. Rautalankaa. Silloin nuoruudessa. Kake soitti rumpuja. Rami bassoa. Ja Reija. Reija ja hän olivat hoitaneet laulu puolen. Ja hän oli vetänyt skittalla sooloja. He olivat esiintyneetkin. Tosin vain VPK:n lavatansseissa. Mutta suosio oli ollut hyvä. Heitä oli pyydetty sinne usein esiintymään.

Pekka käveli navettaan. Kitara oli nojallaan seinää vasten. Hän laittoi vahvarin päälle ja otti kitaran kaulalleen. Näppäili hetken ja "Mantzurian kukkulat" alkoi soimaan. Hän lisäsi volyymia ja soitti silmät kiinni. Vaihtoi kappaletta. "Emma" soi makeasti. Hän nautti joka hetkestä. Pitkä soolo väliin ja paluu "Emman" teemaan. Sydän sykki musiikille. Vielä yksi kappale.. "Vie sävel muiston, niittyjen luo..." Pekka lauloi sydämmensä kyllyydestä. Haikeudella ja nautien. Vielä pitkä soolo väliin ja loppuun "Taas kanssasi alkaa saan -- rakkauden". Hän antoi kitaran vaimentua hiljaa ja käveli takaisin talolleen. Hän oli nyt lähes onnellinen mies.