Vihreät niityt on 19 osainen jatkokertomus. Osat ilmestyvät 19 peräkkäisenä päivänä klo 18.00. Tästä ensimmäiseen osaan.

   Olkaa hyvä!


 
             

                            3/19


                  "Taas puron muistan ja loisteen auringon"



Pekka käveli kohti tanssilavaa. Hän maksoi sisäänpääsymaksun ja sai lippunsa nuorelta tytöltä. Ei ollut tutun näköinen hän mietti. Naurahtaen hän totesi mielessään, että mistäpä hän näitä nuoria tuntisikaan. Järjestysmiehen hän kyllä tunsi. Se oli Kake. Bändimme rumpali. Hän se vielä sentään siis vaikutti täällä.

-Kake! Terve mieheen. Vieläkös hakkaat rumpuja?

Kake katsoi häneen hämmästyneenä.

-Pekka perkele! Suakin näkee. Vieläkö skitta vonkuu?

He läimäsivät kätensä yhteen päiden yläpuolella niinkuin joskus ennenkin olivat tehneet. Katsoivat toisiinsa ja halasivat lujasti.

-Pekka perkele. Mä kuulin kyllä että olisit rempannut taloasi viime vuonna. Porukka päätteli sun myyvän sen. Nyt kuulin että olit laittanut perunaa kasvamaan. Et sitten ilmeisesti aio myydä?

-En myy. Muutin sinne asumaan. Otettiin ero vaimon kanssa. Se löysi paremman. Ja kyllä minä jo itsekin aattelin tuota eroa. No nyt asustelen siellä yksinäni. Olen paljon muistellut meidän porukoita. Ramia, sinua. Ja Reijaa. Ramihan meni aikanaan naimisiin ja niinkai se Reijakin?

-Rami on eronnut ja Reija on leski. Ootas!

Kake huikkasi toisen miehen paikalle vaksin hommiin.

- Mennään tuonne sisälle. Rami on siellä.

He kävelivät sisään lavalle jossa joku nuorista koottu porukka soitti harmonikkaa. Pekka tunnisti Ramin. Rami seisoi yksin lavan reunalla olutpullo kädessään ja katseli järvelle selin tanssivaan yleisöön.

-Rami! Katsos kuka tänne tuli.

Rami kääntyi ja katsoi Pekkaan.

- Pekka perkele! Ilmielävänä! Voi hittojen hitto. Sua on tänne kaivattukin.

Pekka ja Rami läimäsivät kätensä yhteen päiden yläpuolella kuten Pekka ja Kakekin olivat tehneet ja sitten he halasivat. Jotkut tanssijat kääntyivät katsomaan.

-Oletkos jo nähnyt Reijaa? Hän kyllä hämmästyy. Just eilen istuttiin iltaa tuolla Tuvassa. Se on se entinen Baari. Ja puhuttiin susta ja Bändistä. Oli ne aikoja. Voi hitto. Halataan uudestaan.

Ja he halasivat. Pekka tunsi tulleensa ystävien pariin.

Kaikki kolme kävelivät puffetin puolelle ja ottivat juotavaa. Rami ja Kake ottivat oluet. Pekka keltaista jaffaa.

-Olen lopettanut alkoholin käytön. Ei sovi mulle. Niinkuin varmaan muistatte.


Nuoruudessa oli tapeltu useammankin kerran kännissä. Myös näiden kahden kanssa. Tuli rähistyä tosissaan. Jo silloin moni totesi ettei Pekalle viina sopinut. Ja Reijakin. Hänellekin tuli vittuiltua kännipäissään. Ja tulihan se kerran tehtyä pahempaakin. Ja vielä Reijalle.


-Joo. Ei se viina tainnut sulle oikein sopia. Eikä kai oikeastaan kenellekkään. Viina on viisasten juoma. Täytyis lopetaa. Mutta mitäs sitä täällä korvessa muutakaan tekisi?

Pekka katsoi Kakea.

-Mitä jos laitettaisiin Bändi pystyyn uudestaan?

Kaikki kolme olivat hiljaa. Rami katsoi Kakeen.

-Oletkos tosissasi. Mulla on basso vielä tallella ja joskus olen sitä jumputtanutkin. Ja vissiin Kakellakin on rummut tallissa? Olen kuullut sieltäkin jyminää joskus pellolle.

-Missäs kokeiltaisiin?

Kaikille levisi hymy. Pekka innostui.

-Meillä navetassa. Voitaisiin kunnostaa sinne huone. Mulla on suunnitelmat jo valmiina.