60 päivää

                         eli erään lyhyen seurustelun tarina.

      osa 6/6: Auto vai Saija

Korjasin autoani muutaman päivän. Yritin soittaa Saijalle. Hän ei ollut kuulemma kotona. Musta alkoi tuntua että hän vältteli minua. Poljin kaupunkiin pyörälläni ja menin hakemaan Saijaa kotoaan. Siellähän hän oli. Hänen äitinsä päästi mut sisään ja hymyili mulle ymmärtäväisesti. Menin Saijan huoneeseen. Hän ryntäsi mun kaulaani ja suuteli minua välittämättä äidistään joka seisoi ovella ja katseli meitä. Saijan äiti sulki oven ja jätti meidät kahdestaan. Saija itki olkaani vasten.

-Emmie uskaltannut tulla puhelimeen. Miusta tuntui että sie oot vihainen miulle kun mie rikoin sen siun autos. Se siun auto ei tykkää miusta. Se haluaa omia siut kokonaan.

-Höpsis. Sinnuu mie rakastan. Jos se auto ei meinaa hyväksyä sinnuu niin myyvään koko roska.

Saijaa rupesi naurattamaan.

-Myöhän puhutaan autosta kuin ajattelevasta oliosta. Ollaan myö hölmöjä. Lähetään kaupungille.

Minä kävin vielä hyvästelemässä Saijan äidin joka oli selvästi helpottunut. Saija oli ollut ilmeisesti hiukan hankala muutaman päivän.

Kävelimme kaupungilla käsikädessä ja puhelimme kaikenlaista. Menimme lopuksi taas Meijerin baariin. Paavo istui siellä yksinään.

-Näkeehän teitäkin vielä. Sun autos on kuulema taas hajalla.

Saija katsoi Paavoon vihaisena.

-Turpa kii tai se turpoo kii. Ei sanakaan enempää tästä asiasta. Missäs Taina on? Ettekös enää oo yhessä?

Paavo naurahti ja ei sanonut enempää autosta.

-Eihän myö ennää olla. Meillä kun oli erillaiset intressit ja harrastukset. Ihan kivaa oli niin pitkään kun oli. Kyl myö vielä ystävii ollaan.

Istuimme kolmisin ja joimme limpat. Sitten saattelin Saijan kotiinsa. Sovittiin, että Saija tulee seuraavana päivänä mun luokse linjurilla. Korjattaisiin yhdessä autoa. Mulla oli jo pakoputki valmiina.

Seuraavana päivänä Saija tuli ja minä laitoin pakoputken paikoilleen. Saijakin ryömi viereen auton alle ja auttoi minkä voi. Muutama suukkokin siellä vaihdettiin ja naureskeltiin putoaisiko auto vihasta päällemme.

Auto oli sitten kunnossa ja läksimme koeajolle. Saija oli neljättä kertaa autossani. Ajoimme kohti Kolia kun takarengas pamahti rikki. Minä menetin auton hallinan ja suistuimme ojaan ja törmäsimme ainoaan puuhun koko sillä suoralla. Tuntui kuin auto olisi tähdännyt siihen. Yritin vääntää ratista minkä voin, muttei mikään auttanut. Onneksi vauhti oli jo hiljainen törmätessämme. Pelti rutisi ja narskui. Tuulilasi meni keskeltä halki ja tuli aivan hiljaista. Nousimme kalpeina autosta. Kummalekkaan meistä ei käynyt kuinkaan, mutta auto. Nokka oli painunut kasaan. Katselin sitä hetken. Saija oli aivan kalpea.

-Mie arvasin. Mie arvasin. Tuo auto ei tykkää miusta. Se vihaa minnuu. Se ei halua että myö seurusteltaisiin. Nyt tää on loppu. Meidän on erottava.

-Älä höpsi. Mie myyn tuon romun ja se ei enää meitä häiritse. Mie haluun sut enkä tuota autoa.

Olimme hetken ihan hiljaa. Sitten aloin haistaa palaneen käryä ja auton konepellin alta alkoi nousta savua. Astuimme hiukan kauemmaksi ja savu yltyi ja kohta esiin tuli lieskat ja auto paloi iloisesti. Minä havahduin aatoksistani.

-Mennään kauemmaksi jos se vaikka räjähtää. Tankki on täynnä bensaa.

Katselimme kauenpaa auton paloa. Asumuksia ei ollut lähimain ja emme siis voineet kutsua edes palokuntaa. Enkä tiedä edes halusinko. Auton palaessa minä tein päätökseni ja polvistuin Saijan eteen.

- Saija rakas. Myö ollaan nyt tunnettu toisemme 2 kuukautta elikkä 60 päivää. Mie valmistun ensvuonna rakennusmestariksi. Voitaisko me sitten vuodenpäästä juhannuksena viettää häitä? Autokaan ei ole enää esteenä. Ei sekään enää voi estää meitä. Saija ei vastannut.

Poliisiauto tuli ja kolari selviteltiin siinä. Puhalluttivat minut ja totesivat selväksi. Poliiseilta saimme kyydin kotiin. Autossa istuessa Saija viimein vastasi.

-Ei Mara. Ei. Kohtalo ei halua meitä yhteen.

Ja muuta hän ei sanonut koko matkan aikana. Istui vain hiljaa.

Muutaman viikon kuluttua tapasin Tainan ja Paavon Meijerinbaarissa. He olivat taas yhdessä.

-Olette taas sitten yhdessä?

Paavo kaappasi Tainaa lähemmäksi itseään.

-Joo. Jotenkin jäi tyhjä olo ilman toista.

Tunsin oloni kolmanneksi pyöräksi.

-Onkos Saijasta kuulunut mitään? Kuinka hän voi?

Taina katseli mua ja vastasikin lopulta.

-Saija lähti Norjaan. Kalatehtaalle töihin. Lopetti lukionkin. Ei kuulemma kestänyt enää täällä. Halusi etäisyyttä... Sinuun.

Musana Miljoonasade