Olkaa hyvä!
16/19
"niin ehkä kertoo se toiveistani mun"
Pekka kantoi kassissa perunoita ja tomaatteja Isä-Mikaelille. Isä-Mikael istuskeli teetä juomassa pihallaan. Pekka istuutui viereen.
-Oletkos suunnitellut mistä sitten remppa aloitetaan. Rahaa on kertynyt aikalailla vaikka ei vielä edes ole virallisesti kuulutettukaan koko hommasta. Kylä on ottanut tämän yhteiseksi asiakseen. Sua arvostetaan täällä. Ja tietenkin ihmiset muistavat sinun antamasi avun. Haluavat korvata kaiken sulle.
- No remontin mä jätän sun huoleksesi. Kunhan sä saisit välisi kuntoon tuon Reijan kanssa. Sulla on hänen kanssaan vielä paljon puhuttavaa vaikka olettehan te vähän edistyneetkin. Voi kun mä toivon että kaikki päättyisi nyt hyvin. Teillä kahdella on paljon anteeksi annettavaa toisillenne.
- Siis jos Reija voisi olla kanssani edes ystävä niin hyvä olisi. Jos vain Reija antaisi mulle anteeksi. Eihän hän ole mulle mitään pahaa tehnyt vaan minä hänelle. Vaan eipä tehtyä saa tekemättömäksi.
Molemmat hiljenivät ja Isä-Mikael nousi ylös ja taputti Pekkaa lohduttavasti harteille.
-Koitahan kestää poika. Ei tule olemaan sullakaan helppoa. Ei. Ehkäpä kaikki kääntyy vielä hyvin. Minä haen sullekin teetä.
He joivat teetä kahdestaan keskustellen remontista aikansa. Lopuksi he hyvästelivät ja Pekka lähti Reijan luo viemään myös hänelle perunoita ja tomaatteja. Reija istui yksin keinussa tekemättä mitään. Hän katseli vain eteensä ajatuksiinsa vaipuneena otsa kurtussa. Pekka katseli häntä aidan takaa hetken. Reija näytti vakavalta ja yksinäiseltä.
Reija oli usein istunut tuossa samaisessa keinussa ollessaan epätietoinen tekemisistään ja aikomuksistaan. Ja silloin Pekka oli usein jäänyt kauemmaksi katselemaan Reijaa. Hän oli aina ollut ihastunut Reijan vakavaan profiiliin ja noihin otsa ryppyihin jotka aina silloin ilmestyivät otsalle. Hän oli silloin suudellut ne rypyt sileiksi.
-Päivää! Saako tulla peremmälle. Olisi taas perunaa ja nyt myös kypsää tomaattia omasta kasvihuoneesta. Olet vähän orvon näköinen yksin istuessasi.
Reija hätkähti mietteistään. Hän hymyli hiukan epävarmasti.
-Tule vaan. Ainahan perunat ja tomaatit kelpaavat. En ole siitä miksikään muuttunut. Mietinkin juuri tässä menneitä. Meillä oli aikanaan hauskaa. Voi kun olisi molemmat toimittu silloin toisin. Meillä kahdella olisi ollut hyvä elämä yhdessä. Ja meidän neljällä lapsella.
Pekka istahti viereen eikä Reija kavahtanut yhtään kauemmaksi.
-Hyvinhän sun loppujenlopuksi kävi. Sait lapsen ja hyvän aviomiehen.Minä onneton sain rangaistukseni onnettomassa ja lapsettomassa avioliitossa, josta en osannut lähteä ajoissa pois. Emme me vaimoni kanssa koskaan toisiamme rakastaneet oikeasti. Pakenimme vain vaikeuksiamme avioliittoon. Luulimme rakastavamme toisiamme. Mutta oma syynihän se kaikki oli.
-Niin. Olihan Kaapo, siis mieheni, hyvä mies. Hiukan vanhahan hän oli mutta saimmehan Kaisan kanssa hyvän turvan hänen luotaan. Hyvä mies Kaapo oli. Ja hyvä isäpuoli. Kyllä minä olin suht onnellinen hänen kanssaan. Olin minä. Juotkos kahvit. Olisi tuoretta mustikkapiirakkaakin. Siitähän sinä aikanaan tykkäsit.
He siirtyivät sisään paahtavasta loppukesän auringosta.
Kommentit