Olkaa hyvä!
11/19
"On sadepilvet yllä niittyjen"
Pekka istui rantakivellä saunarannassa. Saunan piipusta nousi savua. Hän muisteli Isä Mikaelin tapaamista. Olihan se selventänyt ajatuksia. Ja ehkä helpottanut oloakin. Kait. Hän mietti Isä- Mikaelin kirkkoa. Se oli huonossa maalissa. Ja muutenkin korjauksen tarpeessa. Isällä ei ollut enää rahaa korjata sitä. Kaikki rahat olivat menneet muiden auttamiseen. Teki mieli auttaa. Samalla saisi ajatukset hetkeksi muualle Reijasta. Jospa järjestäisi konsertin rahan keruuta varten. Hänellä kyllä riittäisi aikaa sitten vaikka rempata jos saisi vain tarvikkeet. Ja kyllä muitakin auttajia löytyisi. Isä- Mikaelista pitivät kaikki. Hän oli auttanut monia ihmisiä täällä uskontoon katsomatta.
Naapurin talon palossakin oli tarjonnut katon pään päälle ja avustanut uuden rakentamisessa. Kuunnellut ihmisten huolia ja sovitellut riidoissa. Auttanut niin raha-asioissa kuin henkisessä hädässäkin. Eikä koskaan pyytänyt itse apua tai palkkiota omasta avustaan. Olihan tietenkin ihmiset vieneet kiitokseksi kalaa ja lihaa yms. Kaikki pitivät Isä-Mikaelista.
Pekka siirtyi saunan lämpimään ja heitti löylyä. Sen hän tekisi. Kysyisi kunnalta saisiko tarkoitusta varten lainata torille rakennettua esiintymislavaa ja järjestää ilmaiskonsertin Mikaelin-kirkon hyväksi. Siellä voitaisiin kerätä kolehtia ja tiedottaa asiasta. Kyllä kuntalaiset auttaisivat. Ainakin kaikki vanhemmat kuntalaiset. Niin, konsertin hän järjestäisi. Olivathan he harjoitelleet poikien kanssa jo moneen kertaan ja soitto sujui jo aika mukavasti. Tietenkin vain jos Isä-Mikael suostuisi ja antaisi luvan.
Ajatukset siirtyivät Reijaan. Reija oli tullut keskustassa vastaan ja vain moikannut. Ei jäänyt vaihtamaan sanaakaan. Ei hymyillyt. Pekka heitti kovemmat löylyt. Selkää kihelmöi ja hän heitti lisää löylyä. Selässä kuumuus vain lisäsi poltetta. Eikö muka ajatuksiaan saa kuriin millään. Lopuksi hän juoksi rantaa ja hyppäsi laiturilta suoraan veteen. Vesi oli kylmää ja hän haukkoi henkeään. Eivätkä ajatukset hellittäneet.
Kommentit