2. osa

Mika keitti aamukahvia vaikka tiesi ettei pystyisi sitä kuitenkaan juomaan. Täytyihän hänen tehdä isäntänä kuitenkin vieraalleen aamiaisen. Hän paistoi kananmunia ja laittoi leipää pöytään. Tyttö tuli kylppäristä tukka märkänä Mikan kylpytakki päällään. Hän kietoi juuri pyyhettä tukkansa ympärille.

-Saan kai lainata tätä hetken aikaa. En viittis ihan heti pukea päälleni.

Mika katsoi tyttöä ja totesi tämän olevan kaunis. Tytöllä ei tietenkään ollut meikkiä, mutta nuo kasvot eivät sellaista kaivanneet.

- Tottakai saat. Mä laitoin aamiaista sulle. Mulle ittelle ei oikein maistu. Kai sulle kelpaa paistetut munat. Ei oikein muutakaan nyt ole.

-Kiitos! Ei sun olisi tarttenu kun et kerran ittekkänä syö. Vai ei maistu?

Tyttö hymyli hiukan ilkikurisen näköisenä.

-Muistatkos eilisestä mitään? Olit aika kunnossa.

-Et siis muista? Joo. Minä olen Milla. Milla Velho. Eikä mitään tyhmiä vitsejä noidista tai muusta sellaiseta. Tuo on mun vanhempien huumoria. Me tavattiin eilen siellä Kievarissa. Mä olin muutaman kaverin kanssa siellä iltaa istumassa, kun sä tulit iskemään mun bestistä. Sen poikakaveri ei oikein siitä tykännyt ja meinasi tulla riitaa. No mä vein sut sieltä pois. Sit sä meinasit joutua putkaan kun haastoit riitaa poliisien kanssa. Lupasin hoitaa sut kotiisi ja ne sit päästi meidät jatkamaan matkaa. Täällä sä sit yritit päästä mun jalkoväliin mut onneksi sammuit ennenkuin meille tuli riitaa. Et olis kuiteskaan päässyt.

Mika tunsi tarvetta taas käydä kylppärissä ja oksensi taas. Ja enemmän häntä hävetti tuo tilanne. Kohdella tyttöä tuolla tavalla. Tyttö kun tuntui kivaltakin. Mika meni takaisin keittiöön. Milla oli jo juonut kahvin ja syönyt munaleipänsä. Mikasta tuntui että oli aika pyytää anteeksi.

-Anteeksi! Kyllähän mä tiedän ettei mun pitäis juoda noin paljon mutta aina se lipsahtaa ja sitten mä olen aika vittumainen. Anteeksi ja kiitoksia sulle. Kuinkas me sitten nukuttiin samassa sängyssä ja sä olit vielä alasti?

Millalle nousi puna ensin poskiin ja siitä ylös hiusrajaan ja sitten jakausta pitkin ylöspäin kuin elohopea lämpömittarissa ja hän käänsi kasvonsa poispäin ujosti.

-En mä saanut sua muuten sinne sänkyyn kuin tulemalla sinne sun vierees. Ja sitten kun sä olit sammunut niin mulle tuli aika kuuma niin vähensin vaatetta. Aattelin ettei susta ole vaaraa ja heräisin ennen sua, että ehtisin pukea jotain päälleni. En ehtinyt. Sä siis näit mut alasti.

Mikalla sydän oli kierähtänyt Millan punastumista katsellessa ainakin kaksi volttia kerien päätyen jonnekin vatsan pohjalle muodostaen parvin perhosia läpyttelemään siipiään.

-En mä oikeastaan nähnyt mitään. Makuuhuoneessa oli aivan pimeää ja kylppärin suhkuseinän lasi on aika sameaa. En siis oikeastaan nähnyt muuta kuin että olit ilman vaatteita. Kyllä mä olenkin ollut aika kännissä jos mä yritin iskeä sun kaverias enkä sinua. Olen minä kans yks tonttu isolla teellä.

Milla oli hyvillään noista sanoista ja hymyili vieläkin kasvot punaisina.

-Ei mulla ole tapana käyttäytyä näin ja lähteä pojan mukaan noin vain mutta sä tunnuit tarvitsevan apua. Ja enkä mä yleensä myöskään nuku vieraiden kundien sängyssä. Ei tosiaankaan kuulu mun tapoihin. Tän kun kaverit kuulee niin kyllä ne nauraa mulle. Ei ne varmaan usko koko juttua.

Mika katsoi nyt Millaa suoraan silmiin.

-Kiitos sulle kun pelastit mut. Mulle toi viina ei oikein sovi. En vain pysty olemaan ilmankaan. Kai mä alan olla jonkin sortin holisti.

Mika istui penkille pöydän ääreen ja katsoi Millaa anteeksi pyytävän näköisenä.

-Mä olen nyt kyllä sulle velkaa kunnon aterian. Voitaisko tavata joku päivä? Kunhan mä saan itteni kuntoon. Mentäs johonkin kunnon ravintolaan. Mä tarjoan. Voitais tutustua kunnolla. Ja mä lupaan olla ottamatta alkoholia koko iltana. Enkä haasta riitaa kenenkään kanssa.