Olkaa hyvä!
6/19
"Pois on jo niityn vihreys kai"
Rami ja Kake kaarsivat pihalle pickupilla. Heillä oli tikkaita ja maalisutia ja työvaatteet mukanaan. Pekka oli tehnyt tellinkejä valmiiksi talon ympärille. Aurinko paistoi ja kesä oli kauneimmillaan. He tervehtivät toisiaan taas tuttuun tapaansa käsien läimäyksellä. Molemmat, Rami ja Kake olivat vähentäneet juomistaan Pekan ilmestyttyä taas kotiinsa. Pekka ei ollut ottanut alkoholia ollenkaan ja pojat tykkäsivät tilanteesta ja halusivat tukea häntä.
Pekka oli ollut tosiaan aika pahapäinen humalassa. Käräjilläkin muutaman kerran tapeltuaan ja rikottuaan paikkoja kylällä. Kaikki olivat pelänneet Pekkaa silloin kun tämä oli juonut. Viinapäissään hän oli aina haastanut riitaa. Jopa Reijan kanssa Pekalla oli ollut ongelmia silloin. Ja kaikki tiesivät Pekan rakastavan Reijaa. Selvinpäin hän oli aina ollut mitä mukavin ja avuliain kaveri.
He aloittivat talon maalauksen. Kaikki kolme työskentelivät ahkerasti. Pekka oli hiljaa. Häntä harmitti ettei Reija ollut tullut mukaan. Hän oli pyytänyt poikia kysymään häntä. Nyt hän ei halunnut kysyä pojilta asiasta. Kake huomasi asian.
- Mä kyllä pyysin Reijaa tulemaan, mutta ei se halunnut. Hän vissiin odottaa että sä teet itse asialle jotain. Tai se on sitten vieläkin sulle katkera. En tiedä.
- Sun täytyy kyllä itse tehdä asialle jotain. Sun täytyy vain nyt uskaltaa jos haluat tehdä Reijan kanssa rauhan. Ja onhan sillä siihen oikeus. Sä teit sille aikanaan aika kenkusti. Mä sanon tän sulle ystävänä.
Ramikin nyt puuttui asiaan sutiessaan seinään punamultamaalia. Pekka oli hiljaa hetken.
- Niin kai se on. Teinköhän oikein että tulin takaisin? Revin arpia irti ja haavoja auki. Taitavat ruveta vielä vuotamaan. Olisi pitänyt keksiä jotain muuta kuin muutto tänne. HELVETTI!
Pekka veti pitkin ja voimakkain, vihaisin vedoin maalia seinään ja kirosi lisää mielessään. Kyllä hän tiesi sen itsekin. Kyllä hänen olisi mentävä Reijan juttusille. Pyydettävä anteeksi. Pyydettävä anteeksi polvillaan. Anottava anteeksi antoa. Tai muutettava muualle. Kake pysähtyi katsomaan Pekkaa ja Pekan vihaisia ja toivottomia kasvoja.
- Ramille ja mulle sun tulos takaisin tänne maalle teki hyvää. Meillä oli jo menossa hyvä putki lopullisesti holisteiksi. Rappiolle me mentäisiin jos sinä et olisi tullut. Ainakin siirrät meidän romahtamista. Tuo soittaminen on parasta mitä meille on sattunut vuosiin. Sitä Reijakin sanoi kun jätettiin eilen yhteen kaljaan ilta. Se oli aika mones ilta kun otettiin vain yksi.
- Kiitos.
Pekka ei saanut sanottua muuta. Tuo lause lämmitti sydäntä. Mutta Reija. Hän halusi Reijastakin ystävän. Ei muuta jos Reija ei halunnut. Mutta anteeksi hänen täytyisi pyytää. Se jäi aikanaan tekemättä. Häpeä oli silloin ollut liian suuri.
Kommentit