Olkaa hyvä!
15/19
"Jos on sydän lämmin rinnassa sun"
Kokous oli mennyt hyvin. Isä-Mikaelin kirkon kunnostuksen suunnittelu sujui hyvin. Isä-Mikaelkin oli innostunut. Pekka käveli huojentuneena autolleen. Kaikki sujui paremmin kuin hän oli odottanut. Ja ihmiset kylällä olivat alkaneet moikata ja jutella hänelle. Nekin joiden kanssa viinapäissään oli joskus tapellut. Monet anteeksi pyynnöt hän oli pyytänyt ja hänet oli pikkuhiljaa hyväksytty kyläyhteisöön takaisin. Auton ovea avatessaan hän huomasi Reijan. Reija yritti sitoa isoa pahvilaatikkoa pyöränsä tarakalle.
- Hei Reija. Jos vietäisiin kuitenkin autolla tuo pakettisi ja onhan sulla vielä nuo ostoksetkin. Kaikki mahtuu autooni hyvin. Pyörä myös. Ja mä haluaisin kysyä sulta yhtä juttua.
Reija nosti katseensa ja moikkasi takaisin. Ja ennenkuin Reija ehti panna vastaan Pekka nappasi laatikon syliinsä ja nosti sen Transittiinsa. Ostokset ja pyörä menivät perässä.
- Näin on turvallisenpaa kuin ajaa huteralla pyörällä ylisuuren kuorman kanssa.
Pekka avasi pelkääjän puoleisen oven Reijalle. Reija nousi sanaakaan sanomatta kyytiin. Pekka nousi kuskinpaikalle ja käynnisti auton. Reija istui vieressä ilmeettömänä. Pekka ohjasi auton kohti Reijan kotia.
- Sulla oli taas ostoperunaa tuolla kassissa. Kyllä multa liikenee sulle uutta pottua. Kohta alkaa tomaatitkin kypsyä kasvihuoneessa ja kurkutkin. Niistäkin tulee mulle ylituotantoa.
- Yritätkö sinä lahjoa minua? Miehen sydämeen se tie käy vatsan kautta. Ei naisen.
-No tämä on vaan tapa yrittää pitää sinuun yhteyttä ja ehkäpä vähän sulattaa meidän välejä. Jos vaikka voitaisiin olla edes jonkimmoiset ystävät. En minä uskalla toivoa sen enempää.
Pekka peruutti autonsa Reijan pihaan ja nosti tavarat ulos. Reija otti kassinsa ja meni sisään. Hän otti mehua ja piirakkaa jääkaapista
-Tuo se laatikko tänne keittiöön! Kaisa sitten kävi sun luona? Hän kertoi tapaamisestanne. Hän pitää sinusta ja oli innostunut kun kerroit meidän nuoruuden kihlauksesta. Ja hän uteli kovasti mikä meidät erotti.
Pekka availi laatikkoa josta löytyi uusi mikroaaltouuni.
-Mä kyllä yritin vältellä kertomasta meistä mutten voinut lopuksi välttää sitä. Se vahingossa löysi sen tekemäni ristin. Se oli lapsuudessa kuulemma nähnyt kuvan, jossa se oli sulla kaulassa ja äityi kyselemään tarkemmin. Pakkohan mun oli sitten kertoa. Mä olisin mieluummin antanut sun päättää siitä kertomisesta. Täytyy kyllä myöntää, että tyttäresi on viehättävä. Tullut sinuun.
Reija nojasi pöytään kaksin käsin.
-Risti? Kuinkas se on nyt sinulla. Se katosi minulta. En tiedä mihin ja milloin.
Pekka käänsi selkänsä Reijalle välttääkseen katsekontaktia. Hänellä kostuivat silmät. Oli nostavinaan mikroa laatikosta.
-Minä hain sen tänäkesänä. Huomasin sen putoamisen - sinä iltana. Sen ketju katkesi sinä iltana siinä hässäkässä ja putosi ladon lattiarakoon.
Reija tuli laatikon toiselle puolelle ja auttoi pitämällä laatikosta kiinni. Hän huomasi Pekan silmät.
-Sinä sitten olet tehnyt sen meidän kehdon? Kaisa kertoi. On kuulemma kaunis. Hän tunnisti ne ruusukkeet.
Pekka tarttui kiitollisena aiheen vaihtamiseen.
-Siitä minä halusinkin puhua. Saanko minä lahjoittaa sen kehdon Kaisalle. Hänellähän olisi sille käyttöä kohta. Meillä ei ollut koskaan. Tulisihan se edes puoliksi oikeaan sukuun. Mutta jos se on sinulle vaikeaa niin antaa olla.
Reija ei vastannut. He siirtyivät ulos juomaan mehua ja syömään piirakkaa. Molemmat olivat vaiti ajatuksissaan.
Kommentit