Olkaa hyvä!
18/19
"niin saavut jälleen, niin uni suloinen"
Pekka sahasi taas puulelun aihiota. Nukke siitä tulisi. Puunukke. Ei toki pitkää nenää, mietti Pekka sitä suunnitellessaan. Pyöritellessään sitä kädessään, hän kuuli auton tulevan pihalle. Hän käveli ovelle ja ilahtui. Reija ja Kaisa nousivat juuri autosta.
-Mikä suo tämän kunnian että kaksi kaunista naista tulee minua tapaamaan? Minua köyhää puulelu maakaria?
-Tulimme katsomaan sitä kehtoa. Vieläkö olet sitä Kaisalle tarjoamassa lahjaksi? Kyllä sinä minun puolesta voit sen lahjoittaa. Kyllä minä sen näkemisen kestän kun kerran kestän sinunkin näkemisen. Ja onhan siinä minunkin suunnittelua mukana. Yhdessähän me se silloin suunniteltiin.
Kaisa katseli Pekkaa ja Reijaa. Häntä hymyillytti näiden sanailu.
-Mikä kumma teidät kaksi oikein aikanaan erotti? Viinaa tuo Pekka syytti. Äidiltä en ole pahemmin selitystä saanut. Aina se vain vaihtaa keskustelun aihetta. Kerrohan sinä Pekka nyt se tarkemmin. Minä olen nyt jo todella utelias. Teidäthän on kuin toisillenne luodut.
Pekalta ja Reijalta hyytyi molemmilta hymy. He katsoivat toisiaan vakavina. Pekka meni verstaaseen sisään. Naiset tulivat perässä. Pekka silitteli kehdon lakattua päätyä.
-Tälläinen tästä nyt sitten tuli. Ja kyllä minä sen annan sinulle ilomielin. Se on suorastaan kunnia. Jos vaan huolit.
-No tottakai mä sen huolin. Noin upea ja rakkaudella suunniteltu... Ja tehty myös. Vaan siis mikä sen rakkauden lopetti? Vai lopettiko? Nyt sinäkin Pekka kiertelet ja välttelet. Mitä pahaa teille oikein tapahtui? Mä todellakin haluaisin tietää. Vaikka ei kai se loppujen lopuksi mulle kuuluisi. Teidän kahden välinen asia.
Pekka ja Reija katsoivat toisiaan. Reija huokasi.
-Pekka saa kertoa jos haluaa. Ja uskaltaa. Kaipa se sinuakin koskettaa... oikeastaan. Loppuisi jo tämä salailu ja välttelyn kierre.
Pekka käveli ikkunan luo ja katseli ulos. Ulkona pimeni jo syksyinen ilta.
-Siitä taitaa ollakin lähes päivälleen 30 vuotta. Se oli viimeinen ilta kun me äitisi kanssa oltiin yhdessä. Mulla oli seuraavana aamuna lähtö kaupunkiin ja olin sen takia ottanut hiukan kuppia. Olin siis kännissä. Äitisi ei koskaan ollut mun kanssa kahden mun ollessa humalassa. Sinä iltana tehtiin poikkeus. Olihan viimeinen ilta ennen mun lähtöä. Istuttiin tuolla rannassa kiven luona ja mulla oli vielä se perhanan pullo mukana. Ja tottakai mä aloin lähennellä äitiäsi. Silloin ei ollut tapana harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Ja mä kuitenkin halusin. Ja äitisi ei suostunut. No minä raahasin hänet viereiseen latoon ja raiskasin hänet.
Pekka painoi päänsä alas ja itki. Reija oli kävellyt ulos ja kuunteli sieltä. Kaisa oli kalvennut. Hän otti tukea höyläpenkistä.
-Anteeksi että mä kysyin. en todellakaan arvannut. Revin taas auki teidän haavanne.
- Kolmekymmentä vuotta sitten? -Tarkalleen?
Reija asteli sisään ja tarttui Kaisaa käsivarresta ja vei tämän ulos. Hän tuli vielä takaisin ja taputti Pekkaa olkapäälle.
-Pekka! Me tullaan toiste takaisin. Jutellaan sitten lisää. Mä tulen takaisin. Mä lupaan sen. Mun täytyy hiukan jutella Kaisan kanssa kahdestaan.
Reija ja Kaisa nousivat autoon ja ajoivat pois. Pekka käveli pihakeinun luokse ja istuutui siihen ja katseli häipyviä auton valoja. Valojen kadottua hän katsoi korkealla taivaalla kiiluvia tähtiä.
Hän muisti illan jolloin he olivat tutkineet kehdon piirustuksia ja suunnitelleet yhteistä tulevaisuuttaan. Hän oli kääntynyt selälleen ja Reija oli painanut päänsä hän olkapäätään vasten. Pekka oli silittänyt Reijaa hiuksista ja käsi oli valahtanut siitä Reijan rinnalle. Reija ei ollut siirtänyt kättä pois. Hän tunsi silloin että Reijakin olisi halunnut mutta Pekka oli ollut silloin selvä ja hän oli tahtonut kunnioittaa Reijan vakaumusta.
Pekka katsoi tähtiä ja huusi koko äänensä voimalla tuskaansa muuten hiljaiseen yöhön.
Kommentit