60 päivää

                                eli erään lyhyen seurustelun tarina.

osa 5/6: Ensimmäinen yö yhdessä

Auton korjaaminen kesti taas muutaman päivän. Minä fillaroin päivittäin tapaamaan Saijaa. Ilmat olivat sen kesän huonoimat. Iltoja vietimme Meijerinbaarissa. Yhtenä iltana istuimme Wienittäressä, kaupungin ainoassa diskossa. Siellä emme viihtyneet. Joka ilta saattelin Saijan kotiinsa varsin myöhään ja poljin pyörälläni kotiin Onttolaan kesäyön hämärässä. Eräänä iltana hyvän yön suukkoa saadessani Saijan äiti yllätti meidät ja tuli iltavuorostaan kotiin. Olimme noloja mutta äiti vain nauroi ja totesi kyllä arvanneensa Saijalla olevan joku poika kaveri. Pyysi sisään mutta kerroin, että mun pitää vielä polkea kotiin ja hyvästelin heidät. Saija suikkasi vielä äitinsa nähden kevyen suukon ja iski silmää mulle. Olin onneni kukkuloilla.

Viikonlopuksi sain autoni kuntoon ja suuntasimme taas Aittolahdelle. Saija oli siis autossani kolmatta kertaa. Vesi oli lämmintä ja saunan lämmetessä me menimme uimaan ja rakastelimme siinä rannassa. Toivoimme ettei muita mökkiläisiä olisi. Lampi oli kuitenkin aika pieni ja mökit lähekkäin. Loppujen lopuksi emme välittäneet siitä olisiko muita. Olimme liian kiihkoissamme ja halusimme toisiamme kiihkeästi. Ja toihan "vaaran" tunne pienen lisämomentin tuohon hetkeen.

Saunoimme kunnolla ja "tutustuimme" toisiimme takan ääressä lisää. Rakastimme toisiamme ja muusta emme enää välittäneet. Olimme mökillä yön yli ja nukuimme koko yön sylikkäin.

Aamupalalla joimme kahvia ja söimme Saijan keittämää puuroa.

-Kuule Mara. Opetat sie minnuu ajamaan autoa? Mie en oo koskaan ajanut autolla ja mä tahtoisin kokeilla.

-Tottakai. Tässä lähellä on yksi hiekkakuoppa. Voitas käydä siellä. Näin sunnuntaisin siellä ei ole muita.

Saija hyppäsi kaulaani suuteli minua. Olimme syöneet aamupalankin alasti ja tunsin tuon lämpimän tytön vartalon lämmön ja se sai taas haluni heräämään ja Saija huomasi sen.

-Ai sie tahot palkinnon etukäteen. Mennäänkös vielä loikoilemaan sängylle?

Ja me menimme. Kyllä elämä on ihanaa totesin mielessäni.

Iltapäivällä ajoimme autollani sitten hiekkakuopalle ja Saija istui kuskin paikalle. Minä neuvoin hänelle vaihteita ja kytkimen käyttöä sun muuta ajamiseen liittyvää. Lopuksi pienen nykimisen jälkeen Saija sai auton liikkeelle riemun kiljahduksin. Meillä oli hauskaa ja äkkiähän Saija oppi ajamisen niksejä ja vauhti kiihtyi. Varoittelin jo häntä ja hän hiljensikin vauhtia mutta sitten hän poikkesi ajoreitiltä ja auto pysähtyi pehmeään hiekkaan. Hän käynnisti auton uudelleen ja painoi liikaa kaasua ja Taunus upposi pohjiaan myöten. Minä yritin vielä mutta eihän se siitä noussut. Kaivoin hiekkaa pyörien edestä ja yritin uudestaan Saija oli onnettoman näköinen. Minä lohduttelin häntä ja samalla mietin kuinka me saadaan auto ylös. Onneksi sitten ilmaantui tuttu poikasakki omalla autollaan revittelemään samalle kuopalle ja he vetivät Taunukseni köyden kanssa ylös. Tutkiessani auton pohjaa totesin pakoputken olevan kokonaan poikki. Manasin mielessäni ja Saija huomasi sen ja purskahti itkuun.

-Tää oli kolmas kerta kun mä olin sun autossasi ja joka kerta se on mennyt rikki. Mut on kirottu. Autosi ei halua mua kyytiinsä. Tai joku henkiolento ei halua meidän seurustelevan.

Otin Saijan syliini ja lohduttelin ja keinuttelin tyynnyttääkseni hänet. Ajoimme Joensuuhun hirveää meteliä pitävällä Taunuksellani apein mieli. Autoni kaipasi taas korjausta.