60 päivää

eli erään lyhyen seurustelun tarina.

Osa 2/6: Rakastuminen

Fiiatin takapenkiltä auton toiselta puolen nousi tyttö jolla oli pitkä pikimusta tukka ponihännällä. Aluksi näin hänestä vain valkoisen t-paidan peittämän selän. Hän kääntyi kiertämään auton ympäri joilloin näin hänen kasvojensa profiilin. Sitä hallitsi komein ikinä näkemäni pitkä kyömynenä. Paksut huulet olivat jokapojan märkä toiveuni. Ja samalla kun hän käänsi katseensa minuun hänen käsivartensa nousivat vapauttamaan tuon tukan valtoimeksi mustaksi kuohuksi joka kehysti nuo tummat kasvot. Valtavan isot tummansuklaan väriset silmät kohdistuivat minuun ja tunsin putoavani syvälle jonnekin noiden mustien kuohujen keskelle. Valkoisen t-paidan alla kohoilivat kauniin kiinteät nuoret rinnat. Rintaliivejä hänellä ei ollut. Jalassaan hänellä oli piukkaakin piukemmat farkut. Ja hän oli hyvin hoikka. Hänen ulkonäossään ei ollut mitään suomalaista. Mieleeni tuli joku italialaisbrasilialainen rumbatanssija. Ja hänen keinuva kävelynsä tuki näitä aatoksia.

Hänen huulensa taipuivat ilkikuriseen hymyyn.

-Mitä sie poika toljotat? Et sie ennen oo nähnyt tyttöjä?

Kaukaa usvan seasta kuulin Paavon sanovan jotakin epämääräistä.

-Mara! Pistä suu kiinni kun naisia katsot.

Minä en tajunnut muuta kuin tuon tytön. Olin vaan hiljaa ja tuijotin. Suuni sain sentään kiinni. Tyttö tuli lähemmäksi.

-Miun nimi on Saija. Kukas se tämä suuaukinen poika on.

-Minä... Minä olen Markku. Markku Kuurne. Maraksi mua haukutaan... Jösses, että sulla on kauniit silmät. Noin kauniita en oo nähny koskaan. Suklaata. Suklaata mä rakastan. Ja sulla on suklaiset silmät. Mä voisin syödä ne.

Tytön silmiin syttyi lisää naurua. Auton pelkääjän paikalta nousi toinen tyttö. Hänellä oli oljenkeltaiset pitkät hiukan kiharat hiukset ja kirkkaan siniset silmät. Hän pudisteli päätään

-Enpä oo ennen nähny Saijan ihastuvan kehenkään poikaan koskaan ja nyt se sano jo tuossa ajon aikana, että tuo kuski on hänen ja käski meidän muiden pitää näppimme irti. Mie oon muuten Taina. Ja kukas tää toinen poika on?

Paavo katsoi tyttöä silmiin ja käveli hänen luokseen.

-Mie oon Paavo. Paavo Pietikäinen. Ja sie oot mukavan suulas tyttö. Siust mie piän.

Paavo nappasi tyttöä lanteilta ja suuteli sen edenpää aikailematta. Ja tyttö vastasi suudelmaan. Mara otti askeleen Saijaa kohti, mutta Saija nosti kätensä eteen.

-Älä sie kuule yritä tuota. Mie päätän ite millon mie annan... Meinaan suudelmaa. Ja muutakin. Miulta ei tommosia varasteta.

Taina hyrähti nauruun.

-Saija ei anna siun suuella kun se ei oo koskaan poikaa suuellu. Se ei ossaa. Sen täytyy harjotella siun kanssa jossain ihan kahestaan.

Saija mutisi jotain todella suulaasta mutta ei kieltänytkään asiaa. Mara ei ollut koko aikana kääntänyt katsettaan Saijasta.

Jatkuu huomenna

Musana Anna Netrebko