Olkaa hyvä!
Maalle 13
"Yön usvaan pois jo kaikki häviää"
Kehto oli melkein valmis. Pekka kiristi puristimilla viimeisiä liimauksia. Hän siveli ruusukaiverrusta kehdon päädyssä. Antaiskohan Reija luvan lahjoittaa kehdon Kaisalle. Olisi edes puoliksi oikeaan suuntaan menossa. Olihan Reijakin ollut suunnittelemassa kehtoa. Vielä pitäisi maalata kaiverrukset ja sitten lakkaus. Siitä tulisi kaunis.
Pekka kuuli auton ajavan pihaan. Kaisa nousi autosta ja katseli ympärilleen. Pekka katseli verstaan ikkunasta ja tuli hyvälle tuulelle. Hän piti ensitapaamisen perusteella tuosta tytöstä.
-Täällä! Täällä navetassa minä olen! Tule tänne!
Pekka käveli ovelle ja heilautti kättään.
-Kiva että tulit käymään. Täällä käy aika vähän porukkaa. Mitä nyt Kake ja Rami harjoittelemassa ja nyt on joku muukin käväissyt kysymässä tuosta Isä-Mikaelin kirkon rempasta. Se onkin saanut hyvää vauhtia. Porukka on suosiollista sille.
Kaisa heilautti kättään ja tuli navetan verstaaseen.
-Äiti ei ollut kotona joten aattelin tulla sua kattoo. Jos sais vaikka kahvit. Ja jos vaikka kertoisit jotain äidistä ja hänen nuoruudestaan. Hän ei oikein tahdo puhua siitä. Aikun hieno kehto! Samanlaiset ruusukkeet kaiverruksena kuin mun kastemekossa. Äiti on kuulemma itse ommellut sen ja suunnitellut.
Kaisa tunnusteli sormillaan kaiverruksia. Pekka katseli häntä kauenpaa.
-Olet aivan yhtä kaunis kuin äitisikin oli. Hän oli tosin sua nuorenpi silloin kun minä hänet tunsin. Äitisi on nuo ruusukkeet tuohon kehtoon suunnitellut. Hän ne piirsi mun kaavoihin kun olin piirtänyt tuon kehdon mallin.
He olivat suunnitelleet kehtoa yhteisille lapsille. Neljä lasta heille piti tulla. Kehtoon oli varattu tila jokaisen lapsen nimelle. Nimiäkin he olivat miettineet. Siellä kivellä istuen vierekkäin. Välillä suudellen. Kaisa oli yksi varatuista nimistä.
-Mennään keittämään kahvit tupaan. Jutellaan siellä
He kävelivät rinnatusten kohti tupaa. Kaisa katseli ympärilleen.
-Mä näin joskus äidillä kuvia. Niiden joukossa oli tuo sinunkin talosi. Olikos teidän ystävyys vähän syvempääkin? Taisitte olla toisillenne aika tärkeitä kun yhdessä suunnittelitte kehtoakin?
Pekka mietti vastausta. Hän osoitti kädellään perunapellolle.
-Tuolta teille nostin niitä perunoita. saat mukaasi lisääkin. On varmaan jo loppu entiset. Mulle siellä on aivan liikaa ja porkkanaakin taitaa tulla ylimääräistä. Salaattiakin saat mukaasi.
He menivät tupaan ja Pekka alkoi puuhastella kahvinkeittimen kanssa. Kaisa katseli ympärilleen ja kurkkasi makuuhuoneeseeenkin.
- Sulla on täällä äidin kuva lipaston päällä... Ja tämä risti? Näin kotona ullakolla arkussa kuvan äidistä tämä risti kaulallaan. Tälläistä ei varmalla ole toista? Äiti suuttui kun kysyin silloin pienenä siitä. Arkkuun ilmaantuikin sitten lukko sen jälkeen. Taisitte seurustella silloin oikein vakavasti?
Kaisa käveli tupaan katajaristi kädessään. Pekka tunsi ettei enää voinut vältellä asiaa.
-Medän piti mennä naimisiin. Saada neljä lasta. Niille se kehtokin suunniteltiin. Mutta ei kaikki mene aina niinkuin suunnitellaan. Me olimme kihloissa ja tuo risti oli kihlajaislahja. Minä veistin sen katajasta ja ostin siihen tuon hopeisen ketjun.
Pekka istuutui penkin päähän ja painoi kasvonsa käsiinsä. Kaisa seisoi paikallaan vaivautuneena.
-Mikäs teidät sitten erotti? Mikä meni pieleen? Äiti ei koskaan ole puhunut olleensa kihloissa eikä sinustakaan.
-Viina. Viina se sotki kaiken. Ja minä. Minussa se vika yksin oli. Elämäni tragedia. Viina ja ettei se sopinut minulle. Tein kaikkea hullua kännipäissäni. Ja... Ja... Antaa olla. Äitisi ei ehkä tykkäisi siitä että jutellaan näistä asioista.
Pekka otti ristin ja vei sen takaisin Reijan kuvan päälle. Ja he asettuivat juomaan kahvia. Pekka kertoili Reijasta hauskoja muisteloita Kaisalle. Hän kertoi laulukeikoista ja heidän hauskoista hetkistään jolloin hän itse oli ollut selvä.
Kommentit