Olkaa hyvä!
7/19
"ei puron virtaa, pois päivän valo sai"
Pekka oli mullannut perunat ja katseli taloaan perunapellolta. Talo oli uudessa maalissaan hyvän näköinen. Punainentupa ja perunamaa. Jokaisen suomalaisen toive. Pekka naurahti väkinäisesti. Riittikö tuo nyt tekemään ihmisen onnelliseksi? Ei. Pekka ei ollut onnellinen. Hän tiesi sen itsekin.
Hän otti polkupyöränsä ja ajoi pitkin metsätietä lammenrantaan. Käveli pitkin jo umpeen kasvanutta polkua entiselle pellolle. Istahti tutulle kivelle harmaantuneen, melkein kaatuvan ladon viereen.
Pekka muisti kuinka he Reijan kanssa olivat istuneet tällä kivellä usein nuorina rakastavaisina katsellen auringon laskua. Käsikädessä he olivat istuneet. Ja suukotelleet. Ei muuta. Ne olivat olleet ihania, kauniita iltoja. Ja niinä iltoina hän oli aina ollut selvä. Niinä iltoina hän ei juonut. Ja niitä iltoja hän nyt kaiholla muisteli. Miksi hän oli antanut kaiken sen mennä?
Myös viimeistä yhteistä iltaa Reijan kanssa hän mietti. Täällä he silloinkin olivat olleet. Silloin hän oli ollut humalassa.
Pekka pyyhki valuneet kyyneleet pois poskiltaan. Hän ei katsonut latoon vaan käveli pois hiljaa ja murheissaan. Hän otti polkupyöränsä ja ajoi takaisin talolleen. Kohta pojat tulisivat ja he harjoittelisivat taas soittamista. Soittaminen sentään toi lohtua hiukan.
Kake ja Rami saapuivatkin pian. He kokoontuivat navettaan ja kävivät katsomassa verstasta jonka Pekka oli rakentanut yhteen navetan osaan. Siellä oli sorvi, vannesaha ja muita puutyö välineitä.
- Tästähän minä jo silloin nuorenakin puhuin. Muistatteko? Puuverstaasta jossa voisin tehdä lapsille puuleluja.
Hän otti esiin puujunan jonka oli tehnyt harjoitus mielessä. Pojat kääntelivät kaunista junaa. Kake meni kontilleen lattialle.
- Tsuku tsuku,tsuku UU'UU
Hän kuljetti junaa pitkin lattiaa ja muut nauroivat.
- Meinaatko että saisit myytyä näitä. Hyvän näköinen juna kylläkin. Tietenkin lisäksi sun pitäis tehdä tälle vaunuja ja muuta sellaista.
- Tiedä myymisestä. Hauskaa niitä on kuitenkin tehdä. Piirtelin tuossa myös lasten sarjaa kahvikupeista ja muista astioista. Katsotaan nyt. Mennään soittelemaan.
- Entäs se kehto? Sähän piirsit silloin kuvan kehdosta, jonka halusit tehdä omille lapsillesi?
- En saanut lapsia. Kehto jäi tekemättä. Piirros on vielä tallella. Jos joskus jollekin vielä senkin sais tehtyä. Ei tosin enää omille lapsille.
He kävelivät musiikkihuoneeseen ja aloittivat harjoitukset.
Kommentit