Olkaa hyvä!
17/19
"Jos vielä muistaa voit niityn entisen"
Lähes koko kylä oli liikkeellä. Hyväntekeväisyyskonsertista oli muodostunut koko kylän yhteinen juhla. Esiintyjiäkin oli iso liuta. Kyläkuoro oli jo esiintynyt ja moni muu. Näytelmän pätkää katseltiin ja naurettiin porukassa. Kake, Rami ja Pekka istuivat korokkeen sivureunalla ja katselivat yleisöön. Kyläläiset tuntuivat viihtyvän alkusyksyn viileydessä. Pekka huomasi Reijan ja Kaisan istuvan hiukan sivummalla ja takana. Kaisan vatsa oli jo pyöristynyt mukavasti. Hän oli selvästi erittäin onnellinen. Pekasta se tuntui hyvältä.
Pekkan oma olo ei ollut kovin kehuttava. Hän oli vilustunut ja ääni ei oikein kulkenut. Ja hänen olisi kohta vielä pidettävä puhe ja sitten olisi se esiintyminen. Laulamaan hän ei kyllä pystyisi. Näyttelijät saivat valtavat suosionosoitukset. Pekka nousi lavalle ja aloitti puheensa valittamalla käheyttään. Hän piti kuitenkin puheensa ja lopuksi ilmoitti, että heidän Bändin osuus hiukan supistuisi kun ei ollut laulajaa tähän hätiin. Esitys jäisi pelkäksi soitannaksi jos ei yleisön joukosta löytyisi henkilöä joka osaisi laulaa heidän mukanaan. Sanoessaan tätä hän katsoi suoraan Reijaan. Bändi aloitti oman osuutensa niinkuin ennenkin "Mantzurian kukkuloilla" ja heti perään soitettiin "Emman" orkesteri sovitus. Soittaessaan Pekka katseli kuinka Kaisa jutteli kiivasti Reijalle ja veti tätä käsistä. Kaisa yritti selvästi suostutella Reijaa lavalle. Ja onnistuihan se lopulta. Reija ja Kaisa nousivat yhdessä lavalle ja Kaisa otti mikrofonin käteensä.
-Hyvä yleisö. Äitini Reija esiintyi aikanaan tämän Bändin kanssa yhdessä yli 30-vuotta sitten. Ja nyt testataan kuinka hyvin pojilla ja äidillä stemmat on hallussa näiden vuosien jälkeen. Harjoittelematta! Bändi ja Reijaa!!
Pekka aloitti "Vihreiden niittyjen" alkusävelet. Reija keskeytti hänet katseellaan. Pekka vaihtoi kappaletta. "Suudelmin suljetut kirjeet. Oma sovitus rautalankabändille. Haparoiden Reijan ääni tuli mukaan. Hetken päästä esitys sujui jo paremmin. Väliin taas pelkkää sointantaa ja taas Reija lauloi. Kaisa seisoi Reijan rinnalla ja lauloi väliin toista ääntä. Viimeiseksi Pekka yritti taas "Vihreitä niittyjä". Reija katsoi Pekkaa ja alkoi laulamaan. "Vie sävel muiston niittyjen luo, niin palaa mieleen taas onnen aika tuo". Reija lauloi antaumuksella. Yleisö oli aivan hiljaa ja hämärtyvässä illassa he sytyttivät sytkärit päittensä yläpuolelle palamaan. Alkoi Pekan soolo osuus. Hän vingutti kitaraansa silmät kiinni.
Tämä oli heidän laulunsa. Reijan ja hänen. Heidän rakkautensa laulu. Tätä kappaletta he olivat tanssineet ekakertaa yhdessä. Tämän he aikanaan olivat esittäneet aina kaksiäänisesti. Pekka oli soittanut aina soolonsa silmät kiinni ja tästä kappaleesta oli muodostunut koko bändin tavaramerkki.
Taas jatkui Reijan lauluosuus ja Kaisa aloitti toisen äänen. Pekalla silmät kostuivat liikutuksesta. Reija ja Kaisa olivat siis laulaneet tätä yhdessä joskus. Kaisa osasi tämän kappaleen kuten he joskus olivat sitä yhdessä Reijan kanssa laulaneet.
Kitarat vaikenivat ja tuli hiljaista ja sitten yleisö räjähti valtaviin suosion osoituksiin. Pekka katsoi Reijaa kiitollisena ja huomasi myös Reijan silmien olevan kosteat.
Kommentit