60 päivää

                         eli erään lyhyen seurustelun tarina.

Osa 3/6: Kolilla

Seuraavana viikonloppuna minä, Saija, Paavo ja Taina ajeltiin taas ympäri toria. Kauppakatu, Siltakatu, Torikatu, Koskikatu. Välillä pyörähdettiin satamassa ja välillä pysähdyttiin torin reunaan parkkipaikalle. Välillä käytiin meijerinbaarissa limpalla. Lopuksi kylläännyttiin. Minä sitä ehdotin.

-Hei! Mennään käymään Kolilla. Siellä ei ole tullutkaan käytyä pitkään aikaan.

Muut innostivat heti. Tytöt eivät olleetkaan koskaan vielä käyneet siellä ja sinne sitten suunnattiin. Ajoin rauhallisesti kiirettä pitämättä. Saija istui aivan vieressäni kylkikyljessäni kiinni. Tunsin riemua Taunuksen kokopitkästä etupenkistä.

Parkeerasin autoni ylimmälle parkkipaikalle ja kävelimme Kolin laelle. Ihailimme porukalla maisemaa. Paavo ja Taina menivät istumaan hiukan kauemmaksi. He istuivat kyljikkäin kalliolle ja suukottelivat toisiaan kevyesti leikitellen. Huomasin Saijan katselevan heitä ja vein hänet hiukan kauemmaksi. Mekin istuimme vierekkäin ja laitoin käteni hänen kaulalleen. Saija epäröi hetken hakien sanoja.

-Taina oli ihan oikeassa. En mie oo ikinä suudellut ketään poikaa. Ei oo tullut ketään semmosta vastaan jonka kanssa olisin halunnut.

Hän käänsi punastuneet kasvonsa minuun päin arasti.

-Haluaisitko nyt suudella?

-En mie ossaa.

Minä otin häntä kiinni leuankärjestä ja käänsin hänen kasvonsa itseeni päin ja suutelin noita houkuttelevia punaisia huulia ihan kevyesti maistellen. Ja hän vastasi arastellen. Tunsin hänet lämpimät ja pehmeät huulensa huuliani vasten. Suudelma oli elämäni paras suudelma. Otimme uusiksi heti ja taas uusiksi. Joka suudelma kesti pidenpään. Sitten kokeilin varovasti kielelläni hänen huuliaan. Saija hätkähti,vetäytyi aavistuksen verran pois mutta jatkoi sitten ja tunsin huulieni välissä hänen kielensä.

-Vai on se Saijakin alkanut harjoitella miesten kanssa vehtaamista? Hyvinhän tuo näyttää sujuvan.

Taina ja Paavo olivat ilmestyneet meidän vierelle. Emme olleet huomanneet kun suutelimme silmät kiinni. Saija ehti vastaamaan.

-Mikäs se tän kauniimpi paikka on ensisuudelmalle kuin tää Kolin laki.

Saija hymyili lievästi punastuneena mutta selvästi hän oli onnellinen ja iloinen.

Kävelimme käsikädessä autolleni ja suuntasimme nokan kohti kaupunkia. Miehisyys iski sitten minuun ja ajoin kiertotietä. Tie oli kapea soratie. Kiihdytin auton vauhtia ja kohta kaahattiin jo selvästi ylinopeutta. Jouduin jo ottamaan kurvit koko tienleveydeltä. Tytöt kirkuivat muka kauhuissaan ja Paavo nauroi. Hurmaannuimme vauhdista. Onneksi tie loppui ennenkuin meni kokonaan vauhdintaju. Pääsimme suoralle asfalttitielle. Ajoin sitä hiljakseen kiirehtimättä. Kuulin takapenkiltä suutelemisen ääniä ja Saija kiilautui taas minun kylkeeni.

-Hirvi!!!

Saija vierelläni huusi ja silloin jo jysähti. Näin tuulilasin taipuvan sisään ja jarrutin paniikissa. Hetken oli aivan hiljaista.

-Ulos autosta! Sattuiko kehenkään?

Se huutaja oli Paavo. Auto oli keskellä tietä kun astuimme ulos. Paavo oli ottanut takaikkunalta talouspaperirullan mukaansa. Katselimme pikaisesti toistemme haavoja. Paavo jakeli paperia jolla pyyhimme verta pois.

-Pyyhihän sie iteltäskin.

Taina sanoi sen Paavolle. Hän oli saanut eniten haavoja kasvoihinsa ja hänen silmälasinsa muovikehykset olivat täynnä naarmuja. Hirvi makasi tiensivussa. Se oli vielä vasa. Otin takakontista moran ja kävimme Paavon kanssa aukaisemassa sen kurkun. Veri valui tienvarren kukille.

-Onneksi tää ei sattunut tuolla soratiellä. Oltaiskohan vielä hengissä? Meillä oli siellä aika kova vauhti.

Käännyin katsomaan autoa. Tuulilasin reuna retkotti pelkääjän paikan selustaa vasten. Kuinkahan Saijan olisi käynyt jos hän olisi istunut kuten siinä olisi pitänyt? Tuota mietin hetken ja menin oksentamaan sen ajatuksen pois tienvarteen.

Poliisit kävivät katsomassa ja auttoivat tuulilasin poistossa. Ajelimme hiljakseen kohti Joensuuta. Tuuli tuli avoimesta ikkunasta suoraan päin meitä. Onneksi oli lämmin kesäyö juuri ennen juhannusta.

Jatkuu huomenna...

Musana Anna Netrebko