eli erään lyhyen seurustelun tarina.
osa 6/6: Auto vai Saija
Korjasin autoani muutaman päivän. Yritin soittaa Saijalle. Hän ei ollut kuulemma kotona. Musta alkoi tuntua että hän vältteli minua. Poljin kaupunkiin pyörälläni ja menin hakemaan Saijaa kotoaan. Siellähän hän oli. Hänen äitinsä päästi mut sisään ja hymyili mulle ymmärtäväisesti. Menin Saijan huoneeseen. Hän ryntäsi mun kaulaani ja suuteli minua välittämättä äidistään joka seisoi ovella ja katseli meitä. Saijan äiti sulki oven ja jätti meidät kahdestaan. Saija itki olkaani vasten.
-Emmie uskaltannut tulla puhelimeen. Miusta tuntui että sie oot vihainen miulle kun mie rikoin sen siun autos. Se siun auto ei tykkää miusta. Se haluaa omia siut kokonaan.
-Höpsis. Sinnuu mie rakastan. Jos se auto ei meinaa hyväksyä sinnuu niin myyvään koko roska.
Saijaa rupesi naurattamaan.
-Myöhän puhutaan autosta kuin ajattelevasta oliosta. Ollaan myö hölmöjä. Lähetään kaupungille.
Minä kävin vielä hyvästelemässä Saijan äidin joka oli selvästi helpottunut. Saija oli ollut ilmeisesti hiukan hankala muutaman päivän.
Kävelimme kaupungilla käsikädessä ja puhelimme kaikenlaista. Menimme lopuksi taas Meijerin baariin. Paavo istui siellä yksinään.
-Näkeehän teitäkin vielä. Sun autos on kuulema taas hajalla.
Saija katsoi Paavoon vihaisena.
-Turpa kii tai se turpoo kii. Ei sanakaan enempää tästä asiasta. Missäs Taina on? Ettekös enää oo yhessä?
Paavo naurahti ja ei sanonut enempää autosta.
-Eihän myö ennää olla. Meillä kun oli erillaiset intressit ja harrastukset. Ihan kivaa oli niin pitkään kun oli. Kyl myö vielä ystävii ollaan.
Istuimme kolmisin ja joimme limpat. Sitten saattelin Saijan kotiinsa. Sovittiin, että Saija tulee seuraavana päivänä mun luokse linjurilla. Korjattaisiin yhdessä autoa. Mulla oli jo pakoputki valmiina.
Seuraavana päivänä Saija tuli ja minä laitoin pakoputken paikoilleen. Saijakin ryömi viereen auton alle ja auttoi minkä voi. Muutama suukkokin siellä vaihdettiin ja naureskeltiin putoaisiko auto vihasta päällemme.
Auto oli sitten kunnossa ja läksimme koeajolle. Saija oli neljättä kertaa autossani. Ajoimme kohti Kolia kun takarengas pamahti rikki. Minä menetin auton hallinan ja suistuimme ojaan ja törmäsimme ainoaan puuhun koko sillä suoralla. Tuntui kuin auto olisi tähdännyt siihen. Yritin vääntää ratista minkä voin, muttei mikään auttanut. Onneksi vauhti oli jo hiljainen törmätessämme. Pelti rutisi ja narskui. Tuulilasi meni keskeltä halki ja tuli aivan hiljaista. Nousimme kalpeina autosta. Kummalekkaan meistä ei käynyt kuinkaan, mutta auto. Nokka oli painunut kasaan. Katselin sitä hetken. Saija oli aivan kalpea.
-Mie arvasin. Mie arvasin. Tuo auto ei tykkää miusta. Se vihaa minnuu. Se ei halua että myö seurusteltaisiin. Nyt tää on loppu. Meidän on erottava.
-Älä höpsi. Mie myyn tuon romun ja se ei enää meitä häiritse. Mie haluun sut enkä tuota autoa.
Olimme hetken ihan hiljaa. Sitten aloin haistaa palaneen käryä ja auton konepellin alta alkoi nousta savua. Astuimme hiukan kauemmaksi ja savu yltyi ja kohta esiin tuli lieskat ja auto paloi iloisesti. Minä havahduin aatoksistani.
-Mennään kauemmaksi jos se vaikka räjähtää. Tankki on täynnä bensaa.
Katselimme kauenpaa auton paloa. Asumuksia ei ollut lähimain ja emme siis voineet kutsua edes palokuntaa. Enkä tiedä edes halusinko. Auton palaessa minä tein päätökseni ja polvistuin Saijan eteen.
- Saija rakas. Myö ollaan nyt tunnettu toisemme 2 kuukautta elikkä 60 päivää. Mie valmistun ensvuonna rakennusmestariksi. Voitaisko me sitten vuodenpäästä juhannuksena viettää häitä? Autokaan ei ole enää esteenä. Ei sekään enää voi estää meitä. Saija ei vastannut.
Poliisiauto tuli ja kolari selviteltiin siinä. Puhalluttivat minut ja totesivat selväksi. Poliiseilta saimme kyydin kotiin. Autossa istuessa Saija viimein vastasi.
-Ei Mara. Ei. Kohtalo ei halua meitä yhteen.
Ja muuta hän ei sanonut koko matkan aikana. Istui vain hiljaa.
Muutaman viikon kuluttua tapasin Tainan ja Paavon Meijerinbaarissa. He olivat taas yhdessä.
-Olette taas sitten yhdessä?
Paavo kaappasi Tainaa lähemmäksi itseään.
-Joo. Jotenkin jäi tyhjä olo ilman toista.
Tunsin oloni kolmanneksi pyöräksi.
-Onkos Saijasta kuulunut mitään? Kuinka hän voi?
Taina katseli mua ja vastasikin lopulta.
-Saija lähti Norjaan. Kalatehtaalle töihin. Lopetti lukionkin. Ei kuulemma kestänyt enää täällä. Halusi etäisyyttä... Sinuun.
Musana Miljoonasade
eli erään lyhyen seurustelun tarina.
osa 5/6: Ensimmäinen yö yhdessä
Auton korjaaminen kesti taas muutaman päivän. Minä fillaroin päivittäin tapaamaan Saijaa. Ilmat olivat sen kesän huonoimat. Iltoja vietimme Meijerinbaarissa. Yhtenä iltana istuimme Wienittäressä, kaupungin ainoassa diskossa. Siellä emme viihtyneet. Joka ilta saattelin Saijan kotiinsa varsin myöhään ja poljin pyörälläni kotiin Onttolaan kesäyön hämärässä. Eräänä iltana hyvän yön suukkoa saadessani Saijan äiti yllätti meidät ja tuli iltavuorostaan kotiin. Olimme noloja mutta äiti vain nauroi ja totesi kyllä arvanneensa Saijalla olevan joku poika kaveri. Pyysi sisään mutta kerroin, että mun pitää vielä polkea kotiin ja hyvästelin heidät. Saija suikkasi vielä äitinsa nähden kevyen suukon ja iski silmää mulle. Olin onneni kukkuloilla.
Viikonlopuksi sain autoni kuntoon ja suuntasimme taas Aittolahdelle. Saija oli siis autossani kolmatta kertaa. Vesi oli lämmintä ja saunan lämmetessä me menimme uimaan ja rakastelimme siinä rannassa. Toivoimme ettei muita mökkiläisiä olisi. Lampi oli kuitenkin aika pieni ja mökit lähekkäin. Loppujen lopuksi emme välittäneet siitä olisiko muita. Olimme liian kiihkoissamme ja halusimme toisiamme kiihkeästi. Ja toihan "vaaran" tunne pienen lisämomentin tuohon hetkeen.
Saunoimme kunnolla ja "tutustuimme" toisiimme takan ääressä lisää. Rakastimme toisiamme ja muusta emme enää välittäneet. Olimme mökillä yön yli ja nukuimme koko yön sylikkäin.
Aamupalalla joimme kahvia ja söimme Saijan keittämää puuroa.
-Kuule Mara. Opetat sie minnuu ajamaan autoa? Mie en oo koskaan ajanut autolla ja mä tahtoisin kokeilla.
-Tottakai. Tässä lähellä on yksi hiekkakuoppa. Voitas käydä siellä. Näin sunnuntaisin siellä ei ole muita.
Saija hyppäsi kaulaani suuteli minua. Olimme syöneet aamupalankin alasti ja tunsin tuon lämpimän tytön vartalon lämmön ja se sai taas haluni heräämään ja Saija huomasi sen.
-Ai sie tahot palkinnon etukäteen. Mennäänkös vielä loikoilemaan sängylle?
Ja me menimme. Kyllä elämä on ihanaa totesin mielessäni.
Iltapäivällä ajoimme autollani sitten hiekkakuopalle ja Saija istui kuskin paikalle. Minä neuvoin hänelle vaihteita ja kytkimen käyttöä sun muuta ajamiseen liittyvää. Lopuksi pienen nykimisen jälkeen Saija sai auton liikkeelle riemun kiljahduksin. Meillä oli hauskaa ja äkkiähän Saija oppi ajamisen niksejä ja vauhti kiihtyi. Varoittelin jo häntä ja hän hiljensikin vauhtia mutta sitten hän poikkesi ajoreitiltä ja auto pysähtyi pehmeään hiekkaan. Hän käynnisti auton uudelleen ja painoi liikaa kaasua ja Taunus upposi pohjiaan myöten. Minä yritin vielä mutta eihän se siitä noussut. Kaivoin hiekkaa pyörien edestä ja yritin uudestaan Saija oli onnettoman näköinen. Minä lohduttelin häntä ja samalla mietin kuinka me saadaan auto ylös. Onneksi sitten ilmaantui tuttu poikasakki omalla autollaan revittelemään samalle kuopalle ja he vetivät Taunukseni köyden kanssa ylös. Tutkiessani auton pohjaa totesin pakoputken olevan kokonaan poikki. Manasin mielessäni ja Saija huomasi sen ja purskahti itkuun.
-Tää oli kolmas kerta kun mä olin sun autossasi ja joka kerta se on mennyt rikki. Mut on kirottu. Autosi ei halua mua kyytiinsä. Tai joku henkiolento ei halua meidän seurustelevan.
Otin Saijan syliini ja lohduttelin ja keinuttelin tyynnyttääkseni hänet. Ajoimme Joensuuhun hirveää meteliä pitävällä Taunuksellani apein mieli. Autoni kaipasi taas korjausta.
]]>eli erään lyhyen seurustelun tarina.
Osa 4/6: Mökillä
Tuli juhannus ja autoni oli edelleen korjaamolla. Saijan kanssa olimme tavanneet lähes joka ilta. Olimme kävelleet ympäri kaupunkia. Istuskelleet Vapaudenpuistossa Antinahven-patsaan vieressä ja "harjoitelleet" suutelemista. Olimme umpirakastuneet.
Juhannuksena menimme Linnunlahden lerintäalueelle katselemaan juhannuskokkoa. Joimme viiniä ja suutelimme aina vain kiihkeämmin. Kokon sammuessa kävelimme poispäin kaupungista. Saija liimatui aina vain tiukemmin kylkeeni. Tunsin hänen pienet rintansa kylkeäni vasten. Nautin joka hetkestä. Jäimme istumaan Linnunniemen rantaan kiviselle niemennokalle. Suutelimme ja käteni hakeutui Saijan rinnalle t-paidan päällä. Ensiksi hän hätkähti ja vetäytyi hiukan kauemmaksi mutta otti mun käteni omaansa ja vei sen paidan alle. Tunsin tuon kiinteän pienen lämpimän rinnan kädessäni. Tunsin kuinka Saijan hengitys hiukan kiihtyi. Minä hyväilin tuota rintaa tunnustellen. Tiesin että olin ensimmäinen Saijan poikakaveri ja tahdoin pelkkää hyvää hänelle. Hän painoi päänsä minun olkapäätäni vasten ja näin olimme kauan. Käteni hänen rinnallaan tunnustellen jöpöttävää nänninpäätä. Lopuksi saatoin hänet kotiinsa. Koko matkan Saija oli kuin liimaantuntu kylkeeni. Sain vielä hyvänyön suukon.
Auto oli korjattavana muutaman viikon. Kävimme iltaisin kävelemässä. Kävelymme suuntautuivat aina tuonne Linnuniemelle, mutta emme enää menneet niemennokkaan avonaiselle paikalle vaan etsimme rauhallisenpia piilopaikkoja joissa hyväilymme muuttuivat aina vain rohkeammiksi.
Autokin tuli sitten taas kuntoon. Olin jo kaivannutkin sitä. Asuin kuitenkin itse Onttolassa ja sieltä oli matkaa kaupunkiin. Jouduin siis polkemaan yli 10km matkan aina fillarilla. Auton saatuani lähdimme taas kaupungin ulkopuolelle ajelulle. Tämä oli toinenkerta kun Saija istui autossani. Saijan vanhemmilla oli mökki Aittolammella ja suuntasimme matkamme sinne. Mökki oli pieni mutta siellä oli sauna ja me tottakai lämmitimme sen. Näin silloin Saijan ensimmäistä kertaa alasti. Hän oli uskomattoman kaunis. Saija oli tietenkin ensin pyyhe ympärillään saunassakin mutta otti sen sitten pois hiukan häpeillen. Minä olin alasti kokoajan. Kun hän otti pyyhkeen pois en voinut itselleni enää mitään ja näin Saijan katseessa uteliaisuutta ja pelkoa kun hän huomasi minun kiihottuneen tilanteesta.
Saunoimme ensin istuen löylyssä kuten pitääkin. Sitten menimme uimaan ja suutelimme vedessä seisten. Tunsin Saijan alastoman vartalon itseäni vasten ja hän tunsi minut. Heitimme kuitenkin asian leikiksi siinä uidessa. Menimme uudestaan löylyyn ja pyysin saada pestä hänen selkänsä. Ja sainhan minä pestä selän ja pesin muutakin. Ja hän halusi pestä minut. Hän pesi ensikisi kaiken muun ja lopuksi hän otti arasti minun miehuuteni käteensä ja pesi sen. Kuivasimme toisemme ja menimme alastomina mökkiin. Takassa vielä kyti tuli ja laitoin siihen lisää puita. Saija kantoi patjan sängystä takan eteen ja asetuimme siihen vierekkäin suutelemaan ja hyväilemään toisiamme. Ja lopuksi rakastelimme siinä. Se oli Saijan ensimmäinen kerta ja tein sen varovasti ja hellästi. Saija oli varannut mukaan kondomeja.
Lähdimme paluureissulle vielä samana yönä. Tuuli oli sillä aikaa yltynyt ja nyt jo myrskysi. Ajettuamme vain hetken metsätietä poispäin mökiltä, kun tuuli pudotti suuren oksan suoraan tielle eteemme. En ehtinyt pysähtyä vaan rysäytimme päin oksaa joka tunkeutui automme alle jääden kiinni niin ettemme meinanneet saada sitä pois. Onneksi olimme vielä mökin lähellä ja saimme sieltä sahan. Jouduin sahaamaan oksasta palasia irti. Osa jäi sinne peltien alle. Totesin, että voimme sentään ajaa kotiin. mutta auto joutuisi taas muutamaksi päiväksi korjattavaksi.
Jatkuu huomenna...
Musana Anna Netrebko
eli erään lyhyen seurustelun tarina.
Osa 3/6: Kolilla
Seuraavana viikonloppuna minä, Saija, Paavo ja Taina ajeltiin taas ympäri toria. Kauppakatu, Siltakatu, Torikatu, Koskikatu. Välillä pyörähdettiin satamassa ja välillä pysähdyttiin torin reunaan parkkipaikalle. Välillä käytiin meijerinbaarissa limpalla. Lopuksi kylläännyttiin. Minä sitä ehdotin.
-Hei! Mennään käymään Kolilla. Siellä ei ole tullutkaan käytyä pitkään aikaan.
Muut innostivat heti. Tytöt eivät olleetkaan koskaan vielä käyneet siellä ja sinne sitten suunnattiin. Ajoin rauhallisesti kiirettä pitämättä. Saija istui aivan vieressäni kylkikyljessäni kiinni. Tunsin riemua Taunuksen kokopitkästä etupenkistä.
Parkeerasin autoni ylimmälle parkkipaikalle ja kävelimme Kolin laelle. Ihailimme porukalla maisemaa. Paavo ja Taina menivät istumaan hiukan kauemmaksi. He istuivat kyljikkäin kalliolle ja suukottelivat toisiaan kevyesti leikitellen. Huomasin Saijan katselevan heitä ja vein hänet hiukan kauemmaksi. Mekin istuimme vierekkäin ja laitoin käteni hänen kaulalleen. Saija epäröi hetken hakien sanoja.
-Taina oli ihan oikeassa. En mie oo ikinä suudellut ketään poikaa. Ei oo tullut ketään semmosta vastaan jonka kanssa olisin halunnut.
Hän käänsi punastuneet kasvonsa minuun päin arasti.
-Haluaisitko nyt suudella?
-En mie ossaa.
Minä otin häntä kiinni leuankärjestä ja käänsin hänen kasvonsa itseeni päin ja suutelin noita houkuttelevia punaisia huulia ihan kevyesti maistellen. Ja hän vastasi arastellen. Tunsin hänet lämpimät ja pehmeät huulensa huuliani vasten. Suudelma oli elämäni paras suudelma. Otimme uusiksi heti ja taas uusiksi. Joka suudelma kesti pidenpään. Sitten kokeilin varovasti kielelläni hänen huuliaan. Saija hätkähti,vetäytyi aavistuksen verran pois mutta jatkoi sitten ja tunsin huulieni välissä hänen kielensä.
-Vai on se Saijakin alkanut harjoitella miesten kanssa vehtaamista? Hyvinhän tuo näyttää sujuvan.
Taina ja Paavo olivat ilmestyneet meidän vierelle. Emme olleet huomanneet kun suutelimme silmät kiinni. Saija ehti vastaamaan.
-Mikäs se tän kauniimpi paikka on ensisuudelmalle kuin tää Kolin laki.
Saija hymyili lievästi punastuneena mutta selvästi hän oli onnellinen ja iloinen.
Kävelimme käsikädessä autolleni ja suuntasimme nokan kohti kaupunkia. Miehisyys iski sitten minuun ja ajoin kiertotietä. Tie oli kapea soratie. Kiihdytin auton vauhtia ja kohta kaahattiin jo selvästi ylinopeutta. Jouduin jo ottamaan kurvit koko tienleveydeltä. Tytöt kirkuivat muka kauhuissaan ja Paavo nauroi. Hurmaannuimme vauhdista. Onneksi tie loppui ennenkuin meni kokonaan vauhdintaju. Pääsimme suoralle asfalttitielle. Ajoin sitä hiljakseen kiirehtimättä. Kuulin takapenkiltä suutelemisen ääniä ja Saija kiilautui taas minun kylkeeni.
-Hirvi!!!
Saija vierelläni huusi ja silloin jo jysähti. Näin tuulilasin taipuvan sisään ja jarrutin paniikissa. Hetken oli aivan hiljaista.
-Ulos autosta! Sattuiko kehenkään?
Se huutaja oli Paavo. Auto oli keskellä tietä kun astuimme ulos. Paavo oli ottanut takaikkunalta talouspaperirullan mukaansa. Katselimme pikaisesti toistemme haavoja. Paavo jakeli paperia jolla pyyhimme verta pois.
-Pyyhihän sie iteltäskin.
Taina sanoi sen Paavolle. Hän oli saanut eniten haavoja kasvoihinsa ja hänen silmälasinsa muovikehykset olivat täynnä naarmuja. Hirvi makasi tiensivussa. Se oli vielä vasa. Otin takakontista moran ja kävimme Paavon kanssa aukaisemassa sen kurkun. Veri valui tienvarren kukille.
-Onneksi tää ei sattunut tuolla soratiellä. Oltaiskohan vielä hengissä? Meillä oli siellä aika kova vauhti.
Käännyin katsomaan autoa. Tuulilasin reuna retkotti pelkääjän paikan selustaa vasten. Kuinkahan Saijan olisi käynyt jos hän olisi istunut kuten siinä olisi pitänyt? Tuota mietin hetken ja menin oksentamaan sen ajatuksen pois tienvarteen.
Poliisit kävivät katsomassa ja auttoivat tuulilasin poistossa. Ajelimme hiljakseen kohti Joensuuta. Tuuli tuli avoimesta ikkunasta suoraan päin meitä. Onneksi oli lämmin kesäyö juuri ennen juhannusta.
Jatkuu huomenna...
Musana Anna Netrebko
eli erään lyhyen seurustelun tarina.
Osa 2/6: Rakastuminen
Fiiatin takapenkiltä auton toiselta puolen nousi tyttö jolla oli pitkä pikimusta tukka ponihännällä. Aluksi näin hänestä vain valkoisen t-paidan peittämän selän. Hän kääntyi kiertämään auton ympäri joilloin näin hänen kasvojensa profiilin. Sitä hallitsi komein ikinä näkemäni pitkä kyömynenä. Paksut huulet olivat jokapojan märkä toiveuni. Ja samalla kun hän käänsi katseensa minuun hänen käsivartensa nousivat vapauttamaan tuon tukan valtoimeksi mustaksi kuohuksi joka kehysti nuo tummat kasvot. Valtavan isot tummansuklaan väriset silmät kohdistuivat minuun ja tunsin putoavani syvälle jonnekin noiden mustien kuohujen keskelle. Valkoisen t-paidan alla kohoilivat kauniin kiinteät nuoret rinnat. Rintaliivejä hänellä ei ollut. Jalassaan hänellä oli piukkaakin piukemmat farkut. Ja hän oli hyvin hoikka. Hänen ulkonäossään ei ollut mitään suomalaista. Mieleeni tuli joku italialaisbrasilialainen rumbatanssija. Ja hänen keinuva kävelynsä tuki näitä aatoksia.
Hänen huulensa taipuivat ilkikuriseen hymyyn.
-Mitä sie poika toljotat? Et sie ennen oo nähnyt tyttöjä?
Kaukaa usvan seasta kuulin Paavon sanovan jotakin epämääräistä.
-Mara! Pistä suu kiinni kun naisia katsot.
Minä en tajunnut muuta kuin tuon tytön. Olin vaan hiljaa ja tuijotin. Suuni sain sentään kiinni. Tyttö tuli lähemmäksi.
-Miun nimi on Saija. Kukas se tämä suuaukinen poika on.
-Minä... Minä olen Markku. Markku Kuurne. Maraksi mua haukutaan... Jösses, että sulla on kauniit silmät. Noin kauniita en oo nähny koskaan. Suklaata. Suklaata mä rakastan. Ja sulla on suklaiset silmät. Mä voisin syödä ne.
Tytön silmiin syttyi lisää naurua. Auton pelkääjän paikalta nousi toinen tyttö. Hänellä oli oljenkeltaiset pitkät hiukan kiharat hiukset ja kirkkaan siniset silmät. Hän pudisteli päätään
-Enpä oo ennen nähny Saijan ihastuvan kehenkään poikaan koskaan ja nyt se sano jo tuossa ajon aikana, että tuo kuski on hänen ja käski meidän muiden pitää näppimme irti. Mie oon muuten Taina. Ja kukas tää toinen poika on?
Paavo katsoi tyttöä silmiin ja käveli hänen luokseen.
-Mie oon Paavo. Paavo Pietikäinen. Ja sie oot mukavan suulas tyttö. Siust mie piän.
Paavo nappasi tyttöä lanteilta ja suuteli sen edenpää aikailematta. Ja tyttö vastasi suudelmaan. Mara otti askeleen Saijaa kohti, mutta Saija nosti kätensä eteen.
-Älä sie kuule yritä tuota. Mie päätän ite millon mie annan... Meinaan suudelmaa. Ja muutakin. Miulta ei tommosia varasteta.
Taina hyrähti nauruun.
-Saija ei anna siun suuella kun se ei oo koskaan poikaa suuellu. Se ei ossaa. Sen täytyy harjotella siun kanssa jossain ihan kahestaan.
Saija mutisi jotain todella suulaasta mutta ei kieltänytkään asiaa. Mara ei ollut koko aikana kääntänyt katsettaan Saijasta.
Jatkuu huomenna
Musana Anna Netrebko
eli erään lyhyen seurustelun tarina.
osa 1/6: Neljän kirkon kierros
Olimme ajaneet kaverini Paavon kanssa kaupungin ulkopuolelle pitkin valtatietä ja kyttäsimme liftareita. Siis sellaisia nätimpiä tyttöjä jotka nyt siihenaikaan liftasi usein tienposkessa ihan huvikseen. Kukaan ei vain suostunut nousemaan Taunukseeni. Ehkäpä syynä oli kokeemme. Olimme liimanneet autoni peräpeiliin Sulttaani-kondomin mainoksia ja ajoimme aina näiden tyttöjen ohi juuri sen verran, että he näkivät tarrat. Ja kaikki liftaritytöt kääntyivät pois havaitessaan ne. Totesimme onnemme kääntyneen ja ajoimme takaisin kaupungin keskustaan.
Kiertelimme hetken ympäri toria ja havaitsimme poliisien jo seuraavan ajoamme. "Pilluralli" oli kielletty ja slurkit seurasivat nuorison ajoa torin ympärillä. Kaarsimme siis torin laidalla olevalle parkkipaikalle. Istuimme Taunuksessani ja katselimme ohi kulkevia tyttöjä arvostellen heidän ulkonäköään antaen pisteitä kouluarvosanoin 4-10. Moikkailimme tuttuja ja vaihdoimme heidän kanssaan muutaman sanan nousten ulos autosta. Lähellemme kaarsi pikku Fiiatti täynnä tyttöjä. Toinenen toistaan nätimpiä ja meille aivan tuntemattomia. Mehän tietenkin aloitimme heidän kanssaan ensin pienen silmäpelin ja sitten jo pääsimme juttusille. Olimme ilmeisesti liian hanakoita heidän mielestään ja juttu tuokio päättyi pieneen lauseeseen Fiatin kuskilta.
-Teidän täytyy ensin saada meidät kiinni.
Samassa tyttö käynnisti autonsa ja kaarsi pois. Paavo ja minä seisoimme siinä ulkona ja tuo Fiiu ajoi poispäin. Hyppäsimme kiireesti autoomme ja kaasupohjaan ja renkaat vinkuen suuntasimme perään. Matka suuntautui ensin Kirkkokadulle ja sitä pitkin kohti luterilaista kirkkoa. Kirkon parkkipaikalla tytöt tekivät u-käännöksen ja suuntasivat matkansa Kirkkoakatua toiseen suuntaan. Ortodoksisen kirkon edustalla Fiiatti teki täyden ympyrän ja me perässä. Matka suuntautui sieltä kohti Rantakatua ja sitä pitkin pois kaupungista. Saavuimme peräperää Utran kirkolle. Utran kirkolta matka jatkui u-käännöksen myötä takaisin kohti kaupungin keskustaa. Rantakadulta käännyimme Siltakadulle ja sillan yli kohti Niinivaaraa. U-käännös tehtiin nyt Niinvaaran kirkolla ja taas palattiin takaisn keskustaan. Molemmat autot pysähtyivät vierekkäin torin parkkipaikalle.
Jatkuu huomenna...
Musana Anna Netrebko
Näin meni heillä useampi viikko. Viikolla Mika soitteli Millalle, mutta Milla ei vastannut. Viikonloput he viettivät neljästään. Mika ei koskenutkaan alkoholiin. Koskaan Mika ja Milla eivät olleet kahden. Mikasta suorastaan tuntui ettei Milla halunnut heidän olevan kahdestaan. Illatkin aina päättyivät hyvän yön suukkoihin.
Eräänä viikonloppuna kaikki neljä sopivat taas illasta samassa ravintolassa. Päivää ennen tapaamista Milla soitti yllättäen Mikalle.
-Tavataan siellä ravintolassa. Mä tulen hiukan myöhässä. Sun ei kannata tulla mua noutamaan. Mene vain raflaan pitämään seuraa Kertulle. Moi moi!
Mika ei ennättänyt puhua mitään kun Milla oli jo sulkenut puhelimen. Hän vain tuijotti puhelinta hämmentyneenä. No hän menisi sitten raflaan ja odottaisi siellä. Mutta miksi hänen piti pitää seuraa Kertulle. Eikös Petekään ennätä ajoissa vai tuleeko hän ollenkaan? Ajatukset alkoivat kiertää rataansa. Olikos Millalla ja Petellä jotain vispilä kauppaa?
Seuraavana iltana hän meni ravintolaan ja Kerttu istui jo lasi edessään heidän kantapöydässään. Mika tilasi itselleen Jaffan. He juttelivat sitäsun tätä. Ei mitään erikoista ja kumpikin vilkuili vähänväliä ovelle päin ja ilta kului. Millaa ja Peteä ei kuulunut. Lopuksi Kerttu soitti Petelle. Pete ei vastannut. Kerttu soitti Peten kaverille. Hän kalpeni puhelun aikana. Kalvenneena hän kertoi viestin. Pete oli kuulemma lähtenyt Teneriffalle jonkun Millan kanssa jo edellisenä iltana.
Mika istui hetken hiljaa. Hän tajusi olleensa Millalle vain pelinappula, kun tämä halusi iskeä Peten. Eipä Kerttukaan osannut olla varovainen kun Milla oli muka rakastunut.
Sitten Mika tilasi itselleen tuplavotkan. Huomenna olisi taas huono päivä.
Mika Pielinen heräsi virkeänä ja hyvillä mielin. Ensimmäinen ajatus oli Milla. Hän tajusi olevansa suinpäin rakastumassa Milla Velhoon. Milla pyöri koko aamun ajatuksissa. Aamiaista laittaessaan hän lauleskeli hämähämä häkkiä. Hämähäkin tilalla sanoituksessa vain oli "Milla Milla Millaa, kiipes langalle...". Puolenpäivän aikaan hän päätti soittaa Millalle. Mutta Milla ei vastanut.
Näin jatkui pari seuraavaa päivää eikä Milla soittanut takaisinkaan. Mika alkoi jo hermostua. Oliko Milla heivannut hänet yli laidan samantien. Sitten torstaina Milla vastasi. Mika ehdotti sitä lupaamaansa ateriaa. Milla suostui jos saisi valita ravintolan ja ajankohdan. Mika suostui ilomielin ja he sopivat paikan ja ajan samantien.
Mika nouti Millan sovituna ajankohtana ja he menivät kyseiseen ravintolaan. Milla valitsi neljänhengen loosin pöydäksi. Ruokatilauksiaan odottaessaan Milla vilkuili kokoajan ovelle hajamielisenä. Mika yritti pitää keskustelua yllä. Hetken päästä Milla selvästi terästäytyi. Hän vinkkasi Mikaa katsomaan ovelle päin.
-Tuolta tulevatkin mun kaverit. Tää on niiden kantapaikka. Tuota tyttöä sä yritit silloin kännipäissäsi iskeä ja tuo komea mies on sen kundikaveri. Pyydetään ne tänne samaan pöytään.
Ja ennenkuin Mika ehti mitään sanoa Milla huikkasi kavereilleen ja pyysi heitä istumaan samaan pöytään. Mika olisi halunnut olla kahdestaan mutta hän ei voinut asialle enää mitään. Milla esitteli heidät.
-Tää on Kerttu ja hänen kundikaverinsa Pete. Ja tää on se Mika joka viimeksi häiriköi.
Milla oli tyytyväisen näköinen virnistäessään Mikalle. Mika nousi seisomaan ja tervehti.
-Tuota, anteeksi se viimeinen. Mä olin aika kännissä silloin. Nyt en ota lasillistakaan ja toivon, että olen hiukan mielyttävämpi kuin silloin. Olen todella pahoillani silloisesta käytöksestäni.
Kerttu hymyili takaisin ja vinkkasi silmää Millalle.
-Milla on kyllä kertonut susta ja uskon että selvänä olet mukava. Ei Milla ole vielä ennen puhunutkaan kenestäkään kundista samalla tavalla kuin susta. Korkeintaan tuosta Petestä.
Kerttu ja Petekin tilasivat syötävää ja ilta sujui rattoisasti. Myöhemmin he tanssivat ja pitivät yhdessä hauskaa. Mika joi kokoillan vain keltaista jaffaa. Muutaman tanssin hän tanssi myös Kertun kanssa. Milla ja Petekin tanssivat yhdessä.
Illan päätteeksi Mika saattoi Millan kotiinsa. Hän sai hyvän yön suukon mutta peremmälle ei ollut asiaa. Mika oli tyytyväinen iltaan Hän lauleskeli kotiin kävellessään "Milla Millaa tullut on, Milla armahainen" Ja hän tunsi olevansa rakastunut.
Mika keitti aamukahvia vaikka tiesi ettei pystyisi sitä kuitenkaan juomaan. Täytyihän hänen tehdä isäntänä kuitenkin vieraalleen aamiaisen. Hän paistoi kananmunia ja laittoi leipää pöytään. Tyttö tuli kylppäristä tukka märkänä Mikan kylpytakki päällään. Hän kietoi juuri pyyhettä tukkansa ympärille.
-Saan kai lainata tätä hetken aikaa. En viittis ihan heti pukea päälleni.
Mika katsoi tyttöä ja totesi tämän olevan kaunis. Tytöllä ei tietenkään ollut meikkiä, mutta nuo kasvot eivät sellaista kaivanneet.
- Tottakai saat. Mä laitoin aamiaista sulle. Mulle ittelle ei oikein maistu. Kai sulle kelpaa paistetut munat. Ei oikein muutakaan nyt ole.
-Kiitos! Ei sun olisi tarttenu kun et kerran ittekkänä syö. Vai ei maistu?
Tyttö hymyli hiukan ilkikurisen näköisenä.
-Muistatkos eilisestä mitään? Olit aika kunnossa.
-Et siis muista? Joo. Minä olen Milla. Milla Velho. Eikä mitään tyhmiä vitsejä noidista tai muusta sellaiseta. Tuo on mun vanhempien huumoria. Me tavattiin eilen siellä Kievarissa. Mä olin muutaman kaverin kanssa siellä iltaa istumassa, kun sä tulit iskemään mun bestistä. Sen poikakaveri ei oikein siitä tykännyt ja meinasi tulla riitaa. No mä vein sut sieltä pois. Sit sä meinasit joutua putkaan kun haastoit riitaa poliisien kanssa. Lupasin hoitaa sut kotiisi ja ne sit päästi meidät jatkamaan matkaa. Täällä sä sit yritit päästä mun jalkoväliin mut onneksi sammuit ennenkuin meille tuli riitaa. Et olis kuiteskaan päässyt.
Mika tunsi tarvetta taas käydä kylppärissä ja oksensi taas. Ja enemmän häntä hävetti tuo tilanne. Kohdella tyttöä tuolla tavalla. Tyttö kun tuntui kivaltakin. Mika meni takaisin keittiöön. Milla oli jo juonut kahvin ja syönyt munaleipänsä. Mikasta tuntui että oli aika pyytää anteeksi.
-Anteeksi! Kyllähän mä tiedän ettei mun pitäis juoda noin paljon mutta aina se lipsahtaa ja sitten mä olen aika vittumainen. Anteeksi ja kiitoksia sulle. Kuinkas me sitten nukuttiin samassa sängyssä ja sä olit vielä alasti?
Millalle nousi puna ensin poskiin ja siitä ylös hiusrajaan ja sitten jakausta pitkin ylöspäin kuin elohopea lämpömittarissa ja hän käänsi kasvonsa poispäin ujosti.
-En mä saanut sua muuten sinne sänkyyn kuin tulemalla sinne sun vierees. Ja sitten kun sä olit sammunut niin mulle tuli aika kuuma niin vähensin vaatetta. Aattelin ettei susta ole vaaraa ja heräisin ennen sua, että ehtisin pukea jotain päälleni. En ehtinyt. Sä siis näit mut alasti.
Mikalla sydän oli kierähtänyt Millan punastumista katsellessa ainakin kaksi volttia kerien päätyen jonnekin vatsan pohjalle muodostaen parvin perhosia läpyttelemään siipiään.
-En mä oikeastaan nähnyt mitään. Makuuhuoneessa oli aivan pimeää ja kylppärin suhkuseinän lasi on aika sameaa. En siis oikeastaan nähnyt muuta kuin että olit ilman vaatteita. Kyllä mä olenkin ollut aika kännissä jos mä yritin iskeä sun kaverias enkä sinua. Olen minä kans yks tonttu isolla teellä.
Milla oli hyvillään noista sanoista ja hymyili vieläkin kasvot punaisina.
-Ei mulla ole tapana käyttäytyä näin ja lähteä pojan mukaan noin vain mutta sä tunnuit tarvitsevan apua. Ja enkä mä yleensä myöskään nuku vieraiden kundien sängyssä. Ei tosiaankaan kuulu mun tapoihin. Tän kun kaverit kuulee niin kyllä ne nauraa mulle. Ei ne varmaan usko koko juttua.
Mika katsoi nyt Millaa suoraan silmiin.
-Kiitos sulle kun pelastit mut. Mulle toi viina ei oikein sovi. En vain pysty olemaan ilmankaan. Kai mä alan olla jonkin sortin holisti.
Mika istui penkille pöydän ääreen ja katsoi Millaa anteeksi pyytävän näköisenä.
-Mä olen nyt kyllä sulle velkaa kunnon aterian. Voitaisko tavata joku päivä? Kunhan mä saan itteni kuntoon. Mentäs johonkin kunnon ravintolaan. Mä tarjoan. Voitais tutustua kunnolla. Ja mä lupaan olla ottamatta alkoholia koko iltana. Enkä haasta riitaa kenenkään kanssa.
Mika Pielinen heräsi kuvottavaan tunteeseen. Hän nousi istumaan lähes pimeässä huoneessa. Tutun kellon punaiset numerot hohtivat pimeässä kello yhtätoista, vähän yli. Verhojen välistä pilkotti aavistuksen verran aurinko. Hän istui sänkynsä laidalla ja mietti uskaltaako liikahtaa vai tuleeko oksennus heti. Päässä takoivat sepät alasinta oikein urakalla. Sitten Mika tajusi, ettei ollut yksin. Aivan selvästi hän kuuli tasaista hengitystä vierestään sängyltä. Hän kääntyi katsomaan ja oli erottavinaan siinä alastoman naisen hahmon. Mika nousi hiljaa ja hiipi varovasti makuuhuoneestaan ulos ja laittoi oven aivan hiljaa kiinni. Samassa hän tunsi että nyt oli kiire ja hän ryntäsi kylppäriin ja oksensi vessanpyttyyn. Takominen päässä yltyi sietämättömäksi. Ja hän oksensi lisää. Hän oksensi vatsansa tyhjäksi. Ja hän oksensi vielä lisää vaikka mitään ei enää tullut. Mika laskeutui pöntön viereen ja kiersi kätensä pöntön ympäri ja oksennusrefleksit vielä jatkuivat vaikka vatsasta ei tullut enää mitään ja takominen päässä senkuin vain yltyi. Hän hörppasi vettä suuhunsa hammasmukista ja oksensi vielä lisää. Vatsahapot polttivat kurkkua joka oksennuksella.
Puolentunnin kuluttua oksentelu väheni sen verran, että Mika nousi ylös ja meni kylmään suihkuun. Samassa kylppärin ovi avattiin ja aivan vieras tyttö tuli Mikan kylpytakki päällään sisään.
-Sori mutta on aivan pakko päästä pöntölle. Äläkä katsele tänne tai en mä pysty pissaamaan.
Mika käänsi selkänsä ja kuuli pöntöltä lorinaa. Hän ei sanonut mitään. Mika ei pystynyt muistamaan illasta mitään. Ei edes kuka tuo tyttö oli ja kuinka hän oli tänne joutunut. Ja olivatko he illalla tehneet mitään. Mikalla ei ollut mitään mielikuvaa asiasta. Sen hän muisti, että oli mennyt kantapaikkaansa istumaan iltaa ja oli ottanut jo pieniä pohjia kotona suoraan kossupullon suusta. Vielä viimeisen helmen hän oli napannut pullosta kulman takana ennen Kievaria. Siellä hän oli tilannut kaljan ja muuta hän ei sitten muistanutkaan. Kylmävesi virtasi pitkin selkää ja tytön hätä pöntöllä ei tuntunut laantuvan lainkaan. Mikaa alkoi jo palella. Vihdoin hän kuuli tytön vetävän vessan.
-Saaks minäkin ottaa suihkun sun jälkeen. Oiskohan sulla lainata pyyheliinaa.
-Mä tuon sulle pyyhkeen..
Mika nappasi suhkukaapin ovesta itselleen pyyhkeensä ja kuivasi itsensä häveliäästi piilossa ja kietoi pyyhkeen ympärilleen. Tyttö seisoi kylpytakki ympärillään ovella ja odotti vuoroaan. Mika meni hakemaan pyyhettä ja kuuli suihkun kohinan. kylppärin oven takana hän seisoi hetken empien veisikö pyyhkeen suoraan tytölle.
-Tuota! Tässä tuo pyyhe olisi, Mä laitan tän tuohon kylppärin naulaan.
Hän avasi varovasti oven ja laittoi pyyhkeen naulaan ja samalla pikaisesti kurkkasi suihkukaappiin päin. Tytön alaston vartalo erottui juuri ja juuri samean lasin läpi. Hyvä vartalo tytöllä, Mika huomasi ajattelevansa mennessään takaisin makuuhuoneeseen ja ruvetessaan pukemaan päälleen. Päässä Mikalla jyskytti kaikkien aikojen krapula.